Estääkseen turmiollisten toukkien tuhoja on Mamadyshin, piirin votjakeilla paikoittain vielä ollut tapana uhrata ruisvainiolla syyskuun kuluessa kukko. Kukon pää sekä jalat haudataan peltoon sitä varten, että kukko noukkisi orasmaasta kaikki turmiolliset toukat. Kukko keitetään ja syödään kotona, mitään rukouksia ei toimituksen aikana lueta. Itäisillä votjakeilla ei tällainen kukkouhri ole määrättyyn vuodenaikaan sidottu, vaan se toimitetaan kesällä milloin hyvänsä, tarpeen tullen. Tavallisesti ottavat ainoastaan akat osaa uhrimenoihin sen jälkeen, kuin he hiukset silmillä, paitasillaan tai aivan alastomina uuniluuta tai hiilihanko kädessä ovat karkoittaneet toukkia. Toimitusta nimitetään nimellä kibi ul'l'an ("toukkien karkoittaminen"). Kukkouhri orasmaalla on ollut tunnettu myös kristittyjen tatarien keskuudessa.
Syksyiseen orasmaa-juhlaan päättyvät votjakkien varsinaiset vainiouhrit. Kiitosuhria, joka myöhään syksyllä peltotöiden päätyttyä toimitetaan Inmarin kunniaksi, ei suoriteta peltomaalla, vaan joko kodin pihalla tai itse asuintuvassa. Vuodenajan mukaan sitä nimitetään nimellä sizil-kurbon ("syysuhri"). Tämäkään uhrijuhla ei ole kylän yhteinen, vaan jokainen perhe toimittaa uhrin erikseen, kukin omasta puolestaan. Pervuhin mainitsee, että Glazovin piirissä on tässä tilaisuudessa tapana teurastaa valkoinen lammas, jonka liha nautitaan tuvassa ja luut viskataan lieteen. Itäiset votjakit toimittavat syysuhrin pihapyhäkössä, jonne nuorista kuusista on tulen yli rakennettu tavanmukainen uhriteline. Yleisimmin käytetty uhrieläin on ruskea, puolentoista vuoden vanha varsa. Uhrin aika ei ole ennakolta määrätty, vaan päätetään tavallisesti kyläkokouksessa. Juhlapäivästä sovittaessa pidetään silmällä, etteivät pidot satu samaan aikaan kuin naapurikylien, jotta halukkaat voisivat kutsua vieraita luokseen sekä itse ottaa osaa muiden kylien kestoihin. Pidot kestävät pari, kolme päivää, jonka jälkeen useissa seuduin seuraavat syysmuistajaiset. Votjakkien sizil kurbon juhlan vastine on tshuvasseilla "kil-jysh putty" ("perhepuuro").
Yhtä tarkkoja tietoja ei ole olemassa votjakkien veljeskansan syrjänien maanviljelysjuhlista. Muutamista niukoista tiedonannoista voi kuitenkin päättää, että useat heidänkin peltouhreistaan ovat olleet samanaikaisia votjakkien vainiojuhlien kanssa. Niin tietää muiden muassa Dobrotvorskij heidän juhlineen keväällä silloin, kun orasmaa paljastuu lumen alta, sekä toukotöihin ryhdyttäessä; syysjuhlaa syrjänit ovat viettäneet viljan korjuun jälkeen. Nykyaikana useimmat heidän uhrijuhlistaan ovat liittyneet venäläisen kirkon juhlapäiviin. Monissa seuduin on tullut tavaksi suorittaa uhritoimituksia maanviljelyksen edistämiseksi Pietarin (29/6 v.l.), Iljan (20/7 v.1.) tai Florin ja Lavrin (18/8 v.1.) päivinä. Yleisin on Iljan päivän uhrijuhla, jolloin syrjänikylät yhteisillä varoilla ostavat härjän sekä kokoontuvat jonkun, usein itse Iljalle pyhitetyn rukoushuoneen luo anomaan ukkosjumalalta lämpöistä sadetta ja hyvää vuodentuloa. Uhrieläin teurastetaan kedolla rukoushuoneen läheisyydessä, jossa myös lihojen keittäminen tapahtuu. Uhripappina esiintyy kyläkunnan vanhin, joskus saapuu venäläinen pappikin siunatulla vedellä uhrilihoja pyhittämään. Kaikkia uhriruokia ei yhdellä kertaa nautita, osa jää papiston hyväksi, osa viedään haudoille tai kuopataan maahan sitä varten, että vilja paremmin kasvaisi. Samoin kuin syrjänit ovat votjakitkin niissä seuduin, missä kristinusko on saanut pysyväisen jalansijan, alkaneet yhdistää uhrijuhlansa kirkon viettämiin juhlapäiviin.
Ottaen huomioon, että itse maanviljelys, joka nykyään niin hyvin eteläisimmillä syrjäneillä kuin votjakeilla on tärkein toimeentulon lähde, on suhteellisesti myöhäisperäinen elinkeino, voi olettaa, että myös sen yhteyteen liittyvät uhrijuhlat ovat verrattain nuoria. Niiden vierasperäisyys käykin ilmeiseksi, jos niitä vertaa naapurikansain vastaaviin menoihin. Melkein yksityiskohtiin ulottuva yhtäläisyys, joka vallitsee votjakkien ja tshuvassien peltouhrien välillä, ei ainoastaan mitä uhrin aikaan, vaan myös mitä itse uhrimenojen järjestykseen tulee, osoittaa, että votjakkien opettajina tässäkin suhteessa ovat olleet tshuvassien esi-isät, bolgarit, jotka taas vuorostaan ovat saaneet oppia muilta kehittyneemmiltä kansoilta. Enemmän karjanhoidon kuin maanviljelyksen yhteyteen kuuluu guzhdor ves, jonka tarkoituksena etupäässä on hyvän heinäsadon hankkiminen ja jota alkuaan ei näytä vietetyn itse viljamaalla, vaan niityllä, siellä missä kevään ensi pälvi ilmaantuu.
Votjakkien rukoukset vainiouhreissa, kuten yleensäkin, ovat huudahduksen tapaisia pyyntöjä, jotka tatareilta opitun tavan mukaan päättyvät "amin" sanaan. Esitettyään pyyntönsä, mikä aina koskee vain aineellisia etuja, painaa polvillaan oleva uhriyleisö otsansa maahan. Esimerkkinä esitettäköön seuraava rukous, joka luetaan keväällä ruisvainiolla:
" Osto inmar, kilt'shin! Oi jospa sinä kylvetyn, heitetyn viljan (niin tiheäksi) kuin nurmen kasvattaisit, monihaaraiseksi kuin pajupensaston, kuin koivulehdon sen levittäisit; jospa soisit, että siinä (olkea myöten) orava ja näätä voisivat juoksennella, ja että korsi kaartuisi maahan jyvien painon alla! Kun kokoomme ja kasaamme (viljan), suo, että voisimme liittää lyhteen lyhteeseen ja kykään kykääseen; ja kun kuljetamme elot (riihelle), suo, että syntyisi kaksitoista aumaa; ja kun tuomme viljaa riihestä reellä, anna siunauksesi niin, ettei viljanvetämisellä ole loppua! Painukoon se yhteen viljahinkalon pohjalla, mutta pinnalla juoskoon yli laitojen! Anna siunauksesi, että me voisimme maksaa verot suurelle keisarille; raipoilta meitä suojele ja varjele rautaisilta kahleilta! Mennessämme ulos ja sisälle suojele meitä ahdistajalta ja häijyiltä vastaantulijoilta! Varjele jalkaamme kompastumasta ja kieltämme erheellisistä lausunnoista!"
"Kun me keväällä ajamme karjamme laitumelle, varjele sitä puun juurilta, kuopilta ja rotkoilta, soilta, pedoilta, auringonpistokselta, sairaudelta ja taudeilta, kulkutaudeilta varjele; kartuta sitä niin, että läävät ja karjapihat, vieläpä vainiotkin täyttyisivät."
"Kesällä suo lämpöisiä, terveellisiä ilmoja, anna lauhkeita ja hyviä sateita, vahingollisilta rankkasateilta suojele meitä, niin myös tuimilta tuulilta, ukkoselta ja salamalta."
Lopuksi uhripappi vielä huomauttaa:
"Ehkä olen alussa sanonut sen, mikä olisi pitänyt lausua lopuksi tai päinvastoin, aseta sinä itse rukous oikeaan järjestykseen."