Mä häntä suojustellut
Ain' olen oksillain,
Hän myrskyn pauhun kuullut
On latvastani vain.
Jos juuriltani kaataa
Mun pohjan raivo vois,
Jo silloin pensahankin
Se maasta nuolee pois.
Näin kuiskutellen kuusi
Latvaansa huojuttaa,
Sen ympär' yltyy viima
Ja tuisku tupruaa;
Vaan suojassa sen säilyy
Nyt ruusupensainen,
Se siellä herätystä
Odottaa keväimen.
SUKKAMIELEN KOSTO.
Lähteen luona tuoksussansa
Kukkaskenttä lainehti,
Siellä yksin vuoteellansa
Sukkamieli uneksi.
Riemuin poika lauleskeli
Lehdon viertä kulkeissaan,
Laitumella toitotteli
Paimentyttö torvellaan.
Kukkasissa nukkuvainen
Niiden riemuun heräsi.
»Kostan vielä!» jumalainen
Suuttuneena uhkaili.
Sipsutteli poi'an luokse,
Hänet lehtoon johdattaa —
Laitumella tyttö juoksee —
Poika myöskin sinne saa.
Kuule kummaa! toitotukset,
Laulut raikkaat vaikenee —
Hiljaan kahden huokaukset
Salaiset vaan kohoilee.
Voiton hymy huulillansa
Sukkamiel' taas uneksii,
Kukkaskenttä tuoksussansa
Ympärillä lainehtii.