Rukki hyrrää, ruskottaa
Liisan poskuainen,
Kuontalosta kuitunen
Juoksee pellavainen.
Poljin käy, vaan polkijan
Aatos poissa kiertää —
Sulloo suot ja tallaa maat,
Astuu ahon viertä.
Kylm' on kyllä talvi nyt,
Hanki halmeet peittää,
Vaan kun kevät joutuu, maa
Pois taas peiton heittää.
Taasen lehto lehvästyy,
Taas on kukkas-aika,
Paimen huijaa, huilut soi,
Raitis metsä raikaa.
Lammin laine läikkyilee,
Sorsat rantaan soutaa —
Pertun pirtti valmistuu,
Vaimon hän nyt noutaa.
Silloin riemuin vietetään
Häät ja läksiäiset —
Suvi rientää, talv' on taas —
Kenties ristiäiset.
Hyrrää rukki, poljin käy!
Loimet, langat laita!
Kohta vainen tarvitaan
Pappilaan jo paita.
Liisan posket pohtaa. Kas
Loppuu kuontolainen!
Ei nyt aikaa arveluun —
Pannaan tutti toinen.
LINTU LAULOI…
Lintu lauloi illan suussa:
»Käy, käy, neito, lepohon!
Utuhelma unotar tuo
Kullaltasi suutelon.»