Neito nukkui. Poskipäille
Nousi ruusun ruskoiset,
Povi paisui, huulosilla
Leikki hymyn värehet.
Lintu lauloi aamun tullen:
»Nouse, neito, herää jo!
Kultasesi vartoo sua,
Vartoo kullan suutelo.»
Herää neito. Lintu vainen
Petti, lauloi omiaan:
Vartoneet ei kullan muiskut
Emintimän torat vaan.
ANUND.
Yön hämärtävä harso laskeksen,
Maat, meret kiedoskellen katveesensa,
Ja rannan hietaa yhä huuhdellen,
Mainingin aalto liikkuu hiljallensa.
Ja rantasell' on parvi haamujen.
Ne rauhatonna tummat katsehensa
Nyt luovat väreleikkiin laineiden,
Ja häilyen ne viittoo toisillensa.
Mut ympärillä synkkä hongisto
Hohisten nyökyttelee latvojansa
Ja kuiskaa heidän kolkon tarinansa.
Ja kohinassa kaikuu kantelo.
Sen kultakielet itseksensä soivat:
Puutetta soittajan ne vaikeroivat.
I.
»Taivaan ympäri jo keväinen
Luopi hohtavaisen kulta-päärmeen,
Kohta helmass' irtipäässeiden
Aaltoin kylpee rinta uljaan Käärmeen.
Kiteilevän kannen linnastaan
Kohta murtaa puhki viekas Ran, (1)
Kohta tanssii helmoin kuohaisin
Rauhattomat immet Aegirin. (1)