Riehu myrsky, öinen myrsky!
Pohjan ääni ulvo, soi!
Kiehu louhikossa tyrsky,
Näytä minkä valtas voi!
Rannan äyräät murra, kaada,
Huuhdo meren helmaan ne!
Hongan alta juuret raada,
Ulapalle linkoo se! —
Tyrsky kiehuu, myrsky pauhaa,
Pitkin yötä pohja soi
Vaan kun virkoo aamun koi,
Kaikk' on tyyntä, kaikk' on rauhaa.
XIV.
Kuvia kun mieleheni
Heijastellen muisto tuo,
Lämpimästi sydämmeni
Sykkimähän saavat nuo.
Vaan kun toivo kirkas hohtaa
Värjätellen säteitään.
Silloin sydän sykkää kohta
Lämpimämmin entistään.
Muistot on kuin ruskonläikky,
Ehtoota mi purppuroi,
Kultaisena toivo väikkyy
Niinkuin päiväntuopa koi.
XV.
Nyt mieli minne harhaillen
Sä leuto lennät taas?
Tuo pilvilinna kaukainen
Sun onko kotimaas?
Sä nurmen tuoksuella suot,
Sä virran hopeoit,
Sä ruskon läikkämähän luot
Ja pilven purppuroit.
Vaan täällä sua kauempaa
Ken viihdytellä vois!
Ei; ahtaaks sulle tuntuu maa —
Sä lennät täältä pois.