Oi aatos parka! vallatonna miksi
Ain' annat kiitää hurjan valjakkosi?
Sä maltitonna häärit, asuntosi
On yhä hohtohuoneet pilvilinnan.
Nyt tarkkaa mitä sulle lausun siksi:
Sä jollet maltu, muutu viisaammaksi,
Mä kohta hankin sulle talttaajaksi
Todellisuuden rautamarhaminnan.
XX.
Useakin utelevi
Parnassolle kulkuani
Laakeria leikatani.
Ei se matka käy niin hevin!
Pitk' on tie ja vaivaloinen,
Kaukana on Parnassoinen —
Mielestäni vuorta tätä
Toist' ei ole jyrkempätä —
Laakerhuippu korkehinna
Loistaa niinkuin pilvilinna.
XXI.
Tuo mettiäinen totta vie,
Ei typerin, ei tyhmin lie.
Se lentelee, se hyrräilee
Ja kukkasia lemmitsee,
Ja armaan luota armaan luo
Se kiitää, suuta saa ja suo.
Ja kukkaset ne myhäjää
Ja kuiskaa: »Ah, niin hauskaa tää!
Oi lemmi, lemmi ainiaan!»
Mut mettiäinen hyrrää vaan
Ja kiitää uuden armaan luo,
Taas suuta suo ja mettä juo
Tuo mettiäinen, totta vie,
Ei typerin, ei tyhmin lie.
XXII.
Hyvät työt ja jalot riennot
Jos vaan kaikki tutkittais,
Varmaan moni kaunis teko
Kamalamman karvan sais.
Jalot aatteet epäilyttä
Monast' ois vaan ylpeyttä,
Monen valon-enkelin
Mieli puhdas, kirkkahin
Muuttuis mustemmaksi syttä,
Armon nimeks useinkin
Hirmu oisi sopivin —
Piisaa! pois tää tyhmä ralli!
Sit' ei oma sydän salli.
PEGASONI.
Kerran markkinoilla käydessäni
Näin mä myytävänä Pegason.
Siihen miellyin kohta nähtyäni;
Ostin sen. Hei, nyt se oman' on.
En voi moitiskella juoksuansa;
Vikaa sill' ei ole suurempaa:
Yhä rikkoo etupotkain kanssa,
Takimmaiset taasen — varastaa.