Ja sikshän immyt onkin hämillänsä,
Kun Amor liiaks' ajaa leikkiänsä —
Sois armait' olla kakskin lemmityllä.
VIHAMIEHENI.
On vihamiestä mulla kaksi vaan.
Mua aina kiusaavat nää menninkäiset
Ja härsyttävät kuni herhiläiset;
Ei rauhaa, hoivaa suo he milloinkaan.
He meteen kyllä kastaa nuoliaan.
Vaan kumminkin on nämä myrkkypäiset
Ja näillä tähtää mua häijyläiset:
On sydämeni heidän maalinaan.
He päivin vainoo mua aatoksissa,
Eivätkä öinkään uuvu: unelmissa
He silloin multa sydän raukkaa väijyy.
Jo onneton ma lienen ainiaksi!
Nää kiusamieheni on — silmää kaksi.
Ja kenen? — Vastatkohon Silju häijy.
VAARALLINEN MARJA.
Heinissä mansikainen viekasteli,
Sen posket uhkuin hohti purppuralle.
»Nyt poimin sun!» näin kuiskin veitikalle
Ja vastaukseks tää vaan hymyeli.
Jo halu sormiani syyhytteli —
Tuo kuinka maistuneekaan makealle!
Vaan ensin silmäsin sen lehtein alle —
Kyy siellä hyppystäni väijyskeli.
Ain' yhä hohtaa marja heinissänsä,
Viehättävämp' on vielä entistänsä
Ja miettinee: »sun kyllä vielä hurmaan.»