Vaan minä? Entistäni tulisemmin
Mä marjaa silmin hyväilen ja lemmin —
Mut en mä hyppystäni pistä turmaan.
LEMMENKUKKA.
Partahalla lähtehen
Loistaa lemmenkukkanen.
Miks' sen hymy sinervä,
Vaikk' on alla musta multa?
Miks' on kellervä sen suu?
Lähde on niin selkeä —
Taivaan sini, tähden kulta
Siitä sille kuvastuu.
SILJULLE.
Sun silmäs, Silju, on
Kuin taivas siintäväinen,
On milloin poutainen,
On milloin pilvisäinen.
Kas kuinka tuolla taas
Nyt musta pilvi paisuu!
Ja taivaan synkistää
Jo ukkoisvaaru vaisu —
Kas ilma salamoi,
Tult' iskee välkkäväistä!
Ja pilvi uhkailee
Jo syöstä tulvaa jäistä —
Vaan muuttuu rakehet
Jo vesivihmaks' kohta:
Pilvestä pian tuo
Pois liian sähkön johtaa.
Taas ilma raitistuu
Ja taivas selkenevi.
Taas kirkas pouta on
Ja päivä paistelevi.
Sun silmäs, Silju, on
kuin taivas siintäväinen,
On milloin poutainen,
On milloin pilvisäinen.
SILJUN SILMÄT.
Kaks on valtaa, sanotaan,
Taivahan ja Tuonen maan.
Toinen niinkuin aurinkoinen
Valon, riemun, lämmön luo.
Yön ja tuskan, vaivan toinen
Haudan kylmyydellä tuo.