Yhden tiedän vallan vain:
Se on silmiss' Siljullain.
Riemuansa kun ne loistaa,
Tunnen taivaan autuuden,
Vaan kun murhe riemun poistaa,
Vaivun valtaan varjojen.
SILJUNI SILMÄT.
Voi kuin silmäs, Silju, ovat
Mulle armottomat, kovat,
Niinkuin terästä ja piitä!
Nyt ne iskee, armaiseni
Säkeneitä! — Sydämmeni
Niinkuin taula syttyy siitä.
KAKSIKIN SYDÄNTÄ.
»Miss' saalis on,
Oi siljusein?
Mun sydämmein
Jo ryöstit armotonna pois.»
— »Voi onneton!»
Hän myhähti.
»Vaan rintasi
Niin sykkää, kaks kuin sulia ois.»
ERILAISIA UHKAUKSIA.
(Goethe.)
Tyttöni jälkeen metsähän
Mä juoksin kaulallen
Käs'varren vein: »Pois!» uhkas hän
»Mä muutoin kirkasen».
»Haa!» huusin silloin uhkaillen,
»Ken tänne uskaltaisi»
»Vait!» kuiski hän, »vait! ettei ken
Vaan sua kuulla sais.»