X.

— Isä, isä — herroja tulee!

Ristian kapsahti kartanolle ja katseli jyskyttävin sydämin nummenlaen porteille, josta alkoi juuri laskeutua hevosmatkue. Tuutija-Mikko ajoi pihalaakealle, ja kärreiltä laskeutui salkkua kantava herra, joka jäi pyöriskelemään ja tähystelemään töyräitten rakennuksia. Ristian asteli harvakseen ja posket valkeana herran luokse. Kartanokoira riisti vitjoja kireälle ja haukkui välkkyvin leuoin.

Nummistoon saapunut herra kertoi Ristianille olevansa tuomari, jolle Rasutovi oli lähettänyt valtakirjan rakennusten ja irtaimiston myymiseen. Hän kertoi tulleensa tekemään luetteloa Rasutovin omaisuudesta ja sanoi kuuluttavansa kohta huutokaupan. Ristian masentui ensin sanattomaksi. Se päivä päivältä yhä ahdistavammaksi yltynyt aavistelu, joka oli Ristiania muistuttanut lyhyen yltäkylläisyyden loppumisesta, sai nyt muodon itsellensä salkkukainaloisesta herrasta ja huutokaupan tulosta. Ja Ristian näki silmänräpäyksessä elämänsä kuvan: sakeassa, pimeässä näreikkörinteessä välkähti ihmeellisesti sammalikkoon ryöstäytynyt helakanvihreä valojuova, joka pian supistui olemattomiin auringon hivuessa loitos.

— Vai, vai kirjotti Rasutovi! A mistä kirjotti? Vai on elossa vielä Rasutovi, hyvä oli mies, hyvä, vai on elossa! Kuolleeksi, kuolleeksi minä jo luulin. Mikäs — säästäähän Luoja hyviä ja soreita!

— Pariisista kirjoitti, sinne oli jo päässyt talvella pakenemaan.

— Vai sinne, vai sinne asti pääsi, a mikäs oli päästessä, kun oli laiva ja kaikki itsellä, senkun seilasi vaan!

Ristian ja herra alkoivat kiertää nummistoa. Tuutija-Mikko riisui hevosensa, laski sen pihaheinikkoon syömään ja kulki itse toisten jäljessä nummelta nummelle muistutellen eloisia rakennusaikoja ja ihmetellen nykyistä autiutta, joka vieläkin tulisi vahvenemaan.

Ristian availi ovia, selitteli, osoitteli ja viittaili. Herra merkitsi näkemänsä pitkiin listoihin, lukitutti ovet ja otti avaimet haltuunsa. Ensiksi seistiin läävän kynnyksellä ja katseltiin tyhjiä vitjasijoja.

— Kasakat, rosvot veivät täältä kujankukat. Eivät jättäneet edes yhtä lapsille maitolypsikiksi. Kylältä pitää minunkin haettaa joka tippa!