Sitten kuului ääntä etuhuoneesta, miss Glady kääntyi ympäri, ja sisälle astui taloudenhoitajatar mukanaan Sofia.
— Mitä nyt? kysyi Glady.
— Hän ei osaa yhtään mitään, vastasi mrs Harris. Mutta jos tahdotte, että hänen pitää saada opetusta, niin voihan hän käydä asioilla ja ommella…
— Hyvä on, sanoi miss Glady. Ja maksakaa hänelle hyvin. Oletko tyytyväinen Sofia?
— Kyllä, neiti, kuiskasi lapsi heikolla äänellä ja niin kiintyneenä tämän verrattoman olennon ihailemiseen, että voi tuskin lausua noita kahta sanaa.
— Sitten on kaikki hyvin, sanoi miss Glady. Tulkaa huomenna, Sofia.
Ja hyvästi, Samuel. Nyt minun täytyy lähteä ulos ratsastamaan.
— Hyvästi, miss Glady, sanoi Samuel. Älkää unohtako, mitä teidän piti sanoa master Albertille!.
XVIII. Tohtori Vincen kanssa keskustelussa.
Samuel palasi kotiin tuntien olevansa seitsemännessä taivaassa. Hän oli saanut paikan sekä itselleen että Sofialle. Ja hän saattoi toivoa, että työ Pertti Lockmanin parantamiseksi myös alkaisi. Eikö kirkko ollutkin suuremmoinen laitos elämän kaikkien arvoitusten ja tehtävien ratkaisu! Ja kuinka onnelliseksi Samuel tunsikaan itsensä ollessaan tätä laitosta niin lähellä!
— Hän pysähtyi erääseen katukulmaan. Hän oli huomannut liikekilven:
John Callahan. Viinejä, Väkijuomia, Bernheimer-olutta.