— Siitäpä juuri riippuukin se, että toisilla ei ole mitään! Ajatelkaapa vaan, että juuri tällä hetkellä kuolee ihmisiä nälkään — vieläpä täällä Lockmanvillessä! He haluavat tehdä työtä, mutta heillä ei ole työtä. Minä voisin mainita teille esimerkkejä tytöistä, jotka haluavat työskennellä mister Wygantin puuvillatehtaassa, mutta hän ei suo heille sitä.
— Mutta, poikaseni, eihän se ole mister Wygantin syy. Se riippuu siitä, että nyt jo on liiaksi puuvillakutomoita.
— Olen ajatellut sitä asiaa, sanoi Samuel vakavasti, eikä tuo selitys tunnu oikealta. On vain liian paljon vaatteiden puutteessa olevia ihmisiä. Sofia-raukka esimerkiksi.
— Niin, luonnollisesti, sanoi tohtori. Mutta heillä ei ole rahoja, joilla ostaisivat vaatteita…
— Samuel oli kovasti mielenliikutuksissaan.
— Niin, niin! huudahti hän. Ja enkö minä juuri äsken sanonut sitä samaa. Heillä ei ole rahaa siksi, että rikkailla on kaikki.
Vastausta ei tullut ja hetken kuluttua teki Samuel uuden hyökkäyksen:
— Aivan varmasti on itsekästä, että mister Wygant sulkee tehtaansa ovet köyhältä väeltä vain senvuoksi, että näillä ei ole rahaa. Eikö hän voisi antaa heidän kutoa kangasta itselleen?
— Samuel, huomautti tohtori, sehän olisi luonnotonta.
— Miksi niin, sir?