Asemahuoneessa paloi tuli. Hän katsoi ikkunasta sisään ja näki miehen istuvan pulpetin ääressä ja kirjoittavan ahkerasti. Samuel koputti ovelle.
— Astukaa sisään! kehoitti ääni, ja Samuel astui huoneeseen.
— Anteeksi, voisinko saada vähän vettä? pyysi hän.
— Tuolla nurkassa on, sanoi kirjoittaja tuskin kohottaen katsettaan paperista.
Huoneen nurkassa oli vesiastia, ja Samuel oi. Vesi maistui suloiselta, ja Samuel joi niin paljon kuin jaksoi.
Sitten hän odotti hetkisen.
— Pyydän anteeksi, alkoi hän varovasti.
— Mitä on asiaa? kysyi kirjoittaja.
— Olen melkein nälkään kuollut, en ole saanut ruokaa pitkään aikaan.
— Vai niin! sekö oli asiana! Ulos täältä!