— Se on laulu, jota kutsutaan "Punaiseksi lipuksi", vastasi Fredrik.
Samuel istui kuin noiduttuna kuunnellen laulua.
XXXI. Katukokous.
Kokouksesta lähtiessään hajaantuivat toiset kokouksen osanottajat eri suuntiin jakaakseen kiertokirjeitä, mutta Everley ja Fredrik seurasivat uutta ystäväänsä Samuelia tämän kotiin ja odottivat kunnes hän oli saanut lukituksi asuntonsa oven ja siten saapunut varmaan suojapaikkaan. Kokouksessa olivat he jo jättäneet Samuelille muutamia sosialistisia sanomalehtiä ja lentokirjasia, joiden tutkimiseen Samuel käytti suurimman osan seuraavasta päivästä. Ne antoivat hänelle selvän kuvan koko siitä ihmeellisestä liikkeestä, jonka kanssa hän oli viime päivinä joutunut kosketuksiin, ja ne selvittivät hänelle koko sen julman järjestelmän, minkä rattaisiin hän oli kietoutunut.
Se oli kaikkityyni niin täydellisen selvää, että Samuel tunsi itsensä katkeroituneeksi kansalle, joka ei sitä vieläkään ymmärtänyt. Hän kulutti aikaansa sillä, että mielikuvituksessaan taisteli kaikkien niiden kanssa, jotka hän tunsi: veljiensä kanssa, Finneganin, Charlie Swiftin, master Albertin, mr Wygantin, professori Stewartin ja tohtori Vincen kanssa. Kaikkein enin hänen mielikuvituksensa työskenteli miss Gladyn kanssa. Hän kuvitteli, kuinka tulisi olemaan vallankumouksen jälkeen, jolloin hän tulisi olemaan kuuluisa mies ja miss Glady köyhä, ja hän jalomielisesti voisi antaa hänelle anteeksi.
Kun Sofia tuli kotiin, kertoi Samuel kaikki hänelle. Samuelin ei tarvinnut suurestikaan vähäisiä tietojaan ja voimiaan käyttää, saadakseen Sofiasta kumouksellisen. Hänestä tuli, kuten sosialistit sanovat, täysin "luokkatietoinen".
Paikallisen yhdistyksen jäsenet olivat olleet koko päivän levottomia Samuelin vuoksi. Everley oli käynyt hänen luonaan kaksi kertaa iltapäivän kuluessa tullakseen vakuutetuksi siitä, että hän oli turvassa. Ja taas illallisen jälkeen saapui Everley kertoen, että Beggs ja Lippman, sekä Bartonin puolisot ja hän itse tulevat Samuelin henkivartijoiksi ja seuraavat häntä kokoukseen. Kiertokirjeet olivat herättäneet tavatonta huomiota. Koko kaupunki puhui Samuelin asiasta ja poliisi oli aivan suunniltaan kiukusta, kun sitä oli sillä tavalla nenästä vedetty.
Niin joutui kokousaika. Tuntui kuin suuri varjo olisi vetäytynyt kaiken yli. Ihmiset olivat hermostuneita ja levottomia. Samuel mittaili huonettaan pitkin askelin kulkien edestakaisin.
Hänen puheensa järkytti häntä. Hän näki edessään innostuneen joukon, jolle hän paljastaisi kaiken sen vääryyden, joka heitä kohtaan oli harjotettu. Tästä puheesta riippui paljon! Epäonnistuminen puheessa, merkitsi epäonnistumista kaikessa — kaikki, mitä hän tähän asti oli tehnyt, silloin tuhoutuisi. Oi, kun hänellä vaan olisi ääntä huutaakseen orjuutetuille ja vääryyttä kärsineille kaikki ne asiat, jotka hänellä olivat sydämellään!
Hänen ystävänsä olivat sanoneet, että he tulevat neljännestä vailla kahdeksan, mutta he tulivat jo puoli kahdeksan ja istuivat vartoomaan. He katsoivat sopivammaksi, etteivät mene kokoukseen ennenkun juuri kellonlyönnillä. Sillä aikaa tutustuttivat he Samuelia tekemäänsä sotasuunnitelmaan.