— En tiedä, sopiiko minun tuolla tavoin kuunnella soittoa.
— Miksi ei? vastasi Samuel, jos se tekee teidät onnelliseksi.
— Mutta jälkeenpäin se saattaa minut onnettomaksi. Se saattaa minut kaipaamaan. Minä tulen levottomaksi, ja kun taas menen tehtaaseen, tuntuu niin paljon raskaammalta.
— Mitä te teette tehtaassa? kysyi Samuel.
— Minä olen kehrääjätyttö, ja kehrään lankaa rullille, kun ne ovat tyhjät.
— Onko se raskasta työtä?
— Ei ole raskasta, niinkuin hyvin voitte ymmärtää. Mutta täytyy koko päivä seistä ja aina tehdä samoja liikkeitä, päivät päästään samoja. Siinä tulee tylsäksi, ei voi ajatella mitään. Ja ilma on täynnä pölyä ja koneitten jyrinää. Siihen tottuu, mutta olen varma, että se on vahingollista.
He kulkivat hetken äänettöminä.
— Rakennatteko mielellänne tuulentupia? kysähti Sofia yht'äkkiä.
— Kyllä, myönsi Samuel.