He kulkivat taas hetken äänettöminä.
— Hän on hyvin onneton, virkkoi Sofia lopulta.
— Uskon sen, vastasi Samuel. Sanokaa, huudahti hän yhtäkkiä, ettekö saisi jotakin muuta työtä?
— Tuskinpa! En ole tarpeeksi voimakas raskaaseen työhön. Ja missä voisin minä ansaita kolme dollaria viikossa?
— Sekö teille maksetaan?
— Niin, kun tehdään työtä säännöllisissä oloissa.
Samuel kulki äänetönnä lopun matkasta eikä enään ajatellut soittoa.
VII. Professori Stewart'in luona.
Maanantaiaamuna löysi Samuel professori Stewart'in kotiutuneena ja hän istui odottamassa suuren miehen työhuoneessa tämän syödessä aamiaista.
Se oli suuri huone, jonka kaikilla seinillä oli täpötäysiä kirjahyllyjä. Keskellä huonetta oli suuri kirjoituspöytä kirjojen ja paperien peitossa. Samuel ei milloinkaan ollut uneksinutkaan mailmassa olevan niin paljon kirjoja. Hän istui töllistellen ympärilleen ja vavistuksella tuntien, että oli tullut viisauden asuinpaikkaan.