— Yritä vaan, sanoi Dan.
— Ainoa vaikeus on, alkoi Samuel arvellen, että minun täytyy saada vähän rahaa päästäkseni alkuun.
— Hm! sanoi Aatami. Tässä talossa on niukasti rahoja.
— Kuinka paljon tarvitset? kysyi toinen.
— Niin, sanoi poika, tarvitsen siksi paljon, että voin tuntea itseni turvatuksi. Silloin, minä sanon teille, että jos lähden, niin pysyn myös poissa siksi kun olen onnistunut. En aijo käyttäytyä niin kuin lapsikakarat.
— No mutta miten sinä saat rahat? oli seuraava kysymys.
— Minun mielestäni me voimme tehdä kaupan — minä myyn teille farmiosuuteni.
— Et voi myydä osuuttasi, sanoi Aatami terävästi. Ethän sinä ole täysi-ikäinen.
— Olkoonpa niin, virkkoi Samuel; mutta joka tapauksessa tunnette minut tarpeeksi tietääksenne, että minä, jos meidän välillämme kauppa syntyy, en milloinkaan tule vaatimaan sitä purettavaksi. Voitte luottaa siihen, etten koskaan tule takaisin teitä siitä soimaamaan.
— Toivon niin, sanoi Aatami arvellen, mutta et voi olla varma…