Ruokasalin ovi avattiin, ja melu sieltä pääsi esteettömästi kuulumaan ulos.
Kauhea näky kohtasi Samuelin katsetta. Ovessa näkyi sama ihastuttavan kaunis nainen, joka oli suudellut Lockmania. Hänen kasvoillaan näkyi nyt vahvojen juomien vaikutus, hän oli raivosta mieletön, hiuksensa olivat hajallaan ja katseensa hurja. Hänen äänensä se oli, joka ensinnä oli Samuelia peloittanut. Lockman painiskeli hänen kanssaan ja koetti saada hänet ulos huoneesta naisen mielettömästi tehdessä vastarintaa ja huutaessa:
— Laske irti! Laske irti!
— Ulos täältä, sanon minä! huusi Lockman. Nyt on täysi tosi kysymyksessä!
— Ei, minä en tahdo! Anna minun olla! pyyteli tyttö.
— Hurraa! kirkuivat toiset tungeskellen heidän takanaan.
Nuori Halliday tanssi ja hyppi, heilutteli pulloa ja kirkui kuin mieletön:
— Käy päälle, Pertti! Anna hänelle vasten kuonoa, Belle!
— Ei, nyt tämän täytyy loppua! huusi Pertti. Olen saanut sinusta tarpeekseni. Ja nyt ulos!
— En tahdo! En tahdo! kirkui tyttö yhä uudelleen. Auttakaa!