— Ei, vastasi Samuel. Olen tullut teitä auttamaan.
— En tarvitse apua. Antakaa minun olla.
— Mutta te ette voi jäädä tänne sateeseen, kiisteli Samuel. Te tapatte itsenne.
— Tahdon kuolla! vastasi tyttö. Minkä vuoksi minun kannattaisi elää.
Samuel seisoi hetkisen aivan poissa suunniltaan. Mutta uudelleen koskettaessaan tytön märkiä vaatteita, pääsi Samuelin terve järki voitolle ja hän sanoi:
— Ette saa jäädä tänne! Ette saa! Mutta tyttö jatkoi yhä itkuaan.
— Hän on hylännyt minut! valitteli hän. Hyvä jumala, mitä minä nyt teen?
Samuel juoksi hakemaan sateenvarjoa. Sitten tarttui hän tyttöä käsivarteen ja nosti hänet seisomaan.
— Tulkaa, kehoitti hän. Olkaa nyt kiltti ja tehkää niinkuin sanon.
— Mutta minne minä menen? kysyi tyttö.