— Tiedän kaupungissa erään, joka voi teitä auttaa, sanoi hän. Ette voi jäädä tähän. Te vilustutatte itsenne.
— Oih! Minkä vuoksi minun kannattaa elää? valitteli tyttö. Mihin minä kelpaan? Hän on ajanut minut pois, enkä voi elää ilman häntä!
Samuel avasi sateensuojan pidellen sitä toisella kädellä, samalla kun hän toinen käsi kierrettynä tytön vyötäisten ympärille melkein kantoi tätä.
— Se oli tuo pirullinen nainen, joka tahtoi saada hänet itselleen! raivosi hän. Ja Jack Halliday viekotteli häntä sellaiseen. Kirottu olkoon hän! Hän on tästä saava palkan!
Tyttö päästi suustaan kokonaisen virran kiivaita haukkumasanoja.
— Olkaa nyt kiltti ja jättäkää tuo. Ihmiset voivat kuulla.
— Mitä minä välitän, vaikka ihmiset kuulevatkin! Heittäkööt minut vankilaan se on ainoa paikka, mikä minulle sopii. Minä olen juovuksissa, en kelpaa mihinkään — ja hän on suuttunut minuun.
Tällä tavoin puheli tyttö koko matkan. Sillalla pysähtyi hän ja katseli ympärilleen.
— Minne te minua viette? kysyi hän.
— Erään ystäväni luo, vastasi Samuel tarkoittaen Stedmania.