— Ei, sanoi tyttö. En tahdo nähdä ketään ihmistä. Ettekö voi viedä minua johonkin hotelliin?
— Kauempana tämän kadun varrella on yksi sellainen, vastasi Samuel.
Lähemmin en sitä tunne.
— Samantekevä, saattakaa minut vaan jonnekin.
Sade oli tauonnut. Tyttö pysähtyi kooten märät ja hajalle menneet hiuksensa.
Hotellin alla oli kapakka ja muutamia portaita ylempänä konttori. Heidän astuessaan sisälle istui pulpetin ääressä mies, joka katseli heitä tutkivin silmäyksin.
— Tahtoisin huoneen tälle naiselle, sanoi Samuel. Hän on joutunut sateeseen.
— Onko hän vaimonne! kysyi mies.
— Ei millään muotoa, vastasi Samuel säikähtäen.
— Tahdotteko tekin huoneen.
— En, en, minä menen jälleen pois.