— Vai niin, vastasi mies ottaen naulasta avaimen. Suvaitkaa kirjoittaa nimi tähän kirjaan.
Samuel otti kynän kääntyen tytön puoleen:
— Pyydän anteeksi, mutta en tiedä nimeänne.
— Mary Smith, vastasi tyttö, ja Samuel tirkisteli häntä ihmeissään siitä, että hänellä oli niin tavallinen nimi. Mary Smith, toisti Samuel kirjoittaen nimen esilläolevaan kirjaan.
Hotellinomistaja kuletti heidät kerrosta ylemmäksi. Kun Samuel oli auttanut tytön tuolille istumaan, sulki hän oven ja seisoi ja odotti. Tyttö heittäytyi vuoteelle purskahtaen voimakkaaseen itkuun. Samuel ei milloinkaan ollut edes kuullut sanaa hysteria, ja häntä pelotti nähdä tuota itkua. Milloinkaan ei hän olisi uskonut, että niin voimakkaaseen ihmisruumiiseen voisi mielenliikutus niin valtavasti vaikuttaa.
— Oi, kiltti neiti, älkää enään itkekö! voivotteli Samuel poissa suunniltaan.
— En voi elää ilman häntä! valitti tyttö lakkaamatta. En voi elää ilman häntä! Mihin minä nyt joudun?
— Samuel tunsi sanomatonta osanottoa. Hän astui tytön luo ja laski kätensä tämän käsivarrelle.
— Kuulkaas! huudahti hän innokkaasti. Minä koitan teitä auttaa.
— Mitä voisitte te tehdä?