— Olkoonpa, että se ei ole oikein, mutta mitä on teidän tämän asian kanssa tekemistä?
— Hänen äänensä kuului suuttuneelta ja Samuel pelästyi, niin että vaikeni. Vallitsi hetken hiljaisuus, jonka aikana molemmat tirkistelivät toisiaan.
— Minulla on etuoikeus, sanoi Lockman, ja sen aijon edelleenkin säilyttää, ymmärrättekö? Minä johdan peliä, ja jos minua huvittaa juoda itseni juovuksiin, niin teen sen. Ja te saatte ottaa vastaan käskyt ja hoitaa omia asioitanne. Mitä siitä sanotte?
— Otaksun, sir, sanoi Samuel äänensä aletessa melkein kuiskaukseksi, että minun täytyy jättää palveluksenne.
— Vai niin, ja sitten kuolette nälkään tai menette jonkun muun luo, jolla on rahoja ja pyydätte häneltä työtä. Ja sitten saatte taas ottaa häneltä vastaan käskyjä ja pitää omat mielipiteenne omananne. Ymmärrättekö?
— Ymmärrän, vastasi Samuel luoden alas katseensa, minä ymmärrän.
— Hyvä, sanoi Lockman nousten epävarmasti jaloilleen. Ja nyt te ehkä tahdotte olla niin ystävällinen, että menette takaisin Bellen luo viemään hänelle minun tervehdykseni.
— Kyllä, sir, sanoi Samuel.
— Sanokaa hänelle, että olen tehnyt lopun väleistäni hänen kanssaan enkä enään tahdo häntä nähdä. Lähetän hänelle muutamia satoja dollareita kuukaudessa niinkauvan, kun hän antaa minun olla rauhassa. Jos hän kirjoittaa minulle tai muuten jollakin tavoin vaivaa minua, ei hän saa mitään. Siinä kaikki, mitä minulla on hänelle sanottavaa.
— Kyllä, sir, sanoi Samuel.