Montague kuunteli ihmetellen. Tahtoiko Mrs Winnie ilmaista, että hänen miehensä oli pyytänyt häntä koettamaan urkkia häneltä hänen liikesalaisuuksiaan? Nähtävästi sitä hän tarkotti. "Sanoin hänelle, etten koskaan juttele liikeasioista ystävieni kanssa", sanoi Mrs Winnie. "Hän voi kysyä Teiltä itse, jos hän näkee sen hyväksi. Mutta mitä kaikki kuitenkin oikeastaan merkitsee?"
Montague hymyili hänen yksinkertaiselle epäjohdonmukaisuudelleen.
"Se ei merkitse mitään muuta", sanoi hän, "kuin että koetan etsiä erään kundini oikeuksia."
"Mutta onko Teillä rohkeutta saattaa itsellenne niin monta voimakasta vihamiestä?" kysyi hän.
"Olen tehnyt heittoni", vastasi hän.
Mrs Winnie ei vastannut mitään, vaan katseli häntä silmissään ihaileva ihmettely. "Te olette erilainen kuin miehet ympärillänne", huomautti hän hetken kuluttua — ja hänen äänensävystään saattoi Montague ymmärtää, että oli olemassa yksi henkilö, joka aikoi seisoa hänen rinnallaan.
Mutta Mrs Winnie ei ollut koko seuramaailma. Montague huomasi huvitettuna, miten sukkelaan kutsujen virta ehtyi; Alicen oli välttämätöntä tehdä kutsuluetteloonsa monta tarkistusta. Freddie Vandam oli luvannut kutsua heidät asunnolleen Long Islandiin, ja tietenkään se kutsu ei koskaan olisi tuleva; samalla tavalla eivät he koskaan enään tulisi näkemään Lester Toddien palatsia vuoren huipulla Jerseyssä.
Oliver vietti muutamat lähinnä seuraavat päivät vierailulla selittelemässä ihmisille pulmallista asemaansa. Hän pesi kätensä veljensä asioista, sanoi hän; ja hänen ystävänsä voisivat tehdä saman, jos katsoisivat sen hyväksi. Robbie Wallingien kanssa oli hänellä puoli tuntia kestävä myrsky, josta hän piti parhaimpana kertoa niin vähän kuin mahdollista muulle perheelle. Robbie ei katkaissut kokonaan välejään hänen kanssaan heidän välisensä Wall Street-sopimuksen takia; mutta Mrs Robbien tunne oli niin katkera, sanoi hän, että olisi parempi, jos Alice ei näkisi häntä vilaukseltakaan vähään aikaan. Hänellä oli pitkä keskustelu Alicen kanssa, ja hän selitti Alicelle asiaintilaa. Tyttö tuli vallan mykäksi, sillä hän oli syvästi kiitollinen Mrs Robbielle, sekä päälle päätteeksi rakasti häntä; ja hän ei voinut mitenkään uskoa, että ystävä saattaisi olla hänelle noin julmasti oikeudeton.
Seurauksena koko näytelmästä oli mitä vastenmielisin sivukohtaus. Muutamia päiviä myöhemmin Alice tapasi Mrs Robbien eräillä vastaanotoilla; ja hän otti nuoren tytön syrjään ja koetti kertoa hänelle kuinka onneton ja avuton hän oli. Ja seurauksena oli, että Mrs Robbie tuli vihan vimmoihin ja haukkui hänet perinpohjin, selittäen useiden ihmisten läsnäollessa, että hän oli syönyt heitä ja käyttänyt väärin heidän vieraanvaraisuuttaan! Ja niin Alice tuli kotiin, itkien ja puoleksi sairaana.
Kaikki tämä tietysti oli vain öljyä tulen päälle; liekkien leimahdukset valaisivat ylhäisiä taivaitakin. Seuraava aste oli artikkeli seuramaailman skandaalilehdessä, joka äärettömällä mielihyvällä kertoi kuinka muuan äärimmäiseen hienostoon kuuluva rouva oli ottanut huostaansa karillejoutuneen, turvattoman lapsiperheen eräästä kaukaisesta valtiosta, ja esittänyt heidät parhaimmissa piireissä, ja vieläpä mennyt niin pitkälle, että oli toimeenpannut suuremmoiset tanssijaiset heidän kunniakseen; ja kuinka sitten oli huomattu, että perheen pää salaisuudessa valmisteli hyökkäystä heidän liikeharrastuksiaan vastaan; ja voi sitä hiuksien repimistä ja hampaiden kiristelyä, mikä oli seurannut — ja kiivasta riitaa julkisella paikalla. Kirjoitus loppui ennustuksella, että muukalaiset tulisivat löytämään itsensä huvittavan seuramaailmasodan keskustasta.