Oliver näytti ensimäisenä heille tämän lehden. Mutta muuten eivät he millään muotoa olisi jääneet sitä vaille — puoli tusinaa tuntemattomia ystäviä lähetti yltäkylläisessä hyvyydessään heille siitä postissa kappaleen huolellisesti leimattuna ja osotettuna. — Ja sitten tuli Reggie Mann, joka maantieritarina ja juttujenkokoojana istui aidan harjalla ja seurasi pilanäytelmää; Reggiellä oli hieno myötätunnon verho peittämättömän iloisilla kasvoillaan, ja hän toi viimeiset tiedot taistelukentän kaikilta kulmilta. Siten saivat he tarkat tiedot kaikesta, mitä kukin heistä sanoi — kuka oli huvitettu, kuka raivoissaan, ja kuka ehdotti heitettäväksi heidät ulos, ja kuka otettavaksi heidät takaisin.
Montague kuunteli lyhyen aikaa, mutta sitten hän väsyi kuuntelemaan ja läksi kävelemään päästäkseen irti kaikesta — ja juostakseen suoraapäätä toiseen ansaan. Oli pimeä, ja hän vaelsi alas pitkin katua, kun säteilevästi valaistusta jalokivikaupasta astui Mrs Billy Alden vaununsa luo. Ja hän tervehti Montaguea iloisesti huudahtaen.
"Oh Teitä miekkosta", huusi hän, "mitä Te olette puuhaillut?"
Hän koetti naurulla välttää vastaamista ja päästä pakoon, mutta Mrs Billy otti häntä käsivarresta kiinni käskien, "Astukaa tänne sisälle ja kertokaa siitä minulle."
Ja niin huomasi hän liikkuvansa hitaasti vierivän ajopelivirran mukana alas katua, vierellään Mrs Billy, joka tarkasteli häntä kujeillen ja kysyi, eikö hän tuntenut olevansa niinkuin virtahepo sammakkoaltaassa.
Montague vastasi hänen pilantekoonsa kysymällä, minkä lipun alla hän seisoi. Mutta sitä tuskin oli tarpeellista kysyä, sillä jokainen, joka taisteli Wallingin kanssa, tuli ipso facto [= sen kautta. Suomentaja.] Mrs Billyn ystäväksi. Hän sanoi Montaguelle, että jos hän tunsi yhteiskunnallisen asemansa tuhoutuneeksi, ei hänen tarvinnut muuta kuin tulla hänen luokseen. Hän pukisi itsensä rautapaitaan ja asettuisi taisteluun.
"Mutta kertokaa minulle, kuinka tulitte sen tehneeksi", sanoi hän.
Hän vastasi, että siinä ei ollut paljoa kertomista. Hän oli ottanut ajaakseen jutun, jolla päivänselvästi oli oikeus puolellaan, aavistamatta vähintäkään, minkä myrskyn se saisi aikaan.
Silloin huomasi hän, että hänen toverinsa katsoi häneen terävästi.
"Tarkotatteko todellakin, että siinä oli kaikki?" kysyi hän.
"Tietysti", sanoi toinen hämmästyneenä.