"Pelkäänpä, että hän sen teki.", sanoi Montague.
"Poika-parka", huudahti Mrs Winnie. "Ja Alice näki hänet! Charlie on varmaankin murtunut!"
Montague ei virkkanut mitään. "Tiedättehän", jatkoi Mrs Winnie, "Charlie todellakin tarkottaa hyvää. Hänellä on rehellinen ja rakastettava luonne."
Hän keskeytti, ja Montague sanoi epävarmasti, "Niin otaksun."
"Te ette pidä hänestä", sanoi toinen. "Voin sen huomata. Ja luulen, että Alicekaan ei enää kaipaa häntä. Ja minä olen sen kaiken suunnitellut ja määrännyt niin, että Alice kohottaisi hänet!"
Montague hymyili uhmalla.
"Oi, minä tiedän", sanoi Mrs Winnie. "Se ei olisi ollut helppoa.
Mutta Teillä ei ole käsitystäkään siitä, mikä ihastuttava poika
Charlie aina ennen oli, ennenkuin kaikki naiset ryhtyivät yhdessä
saattamaan häntä perikatoon."
"Voin kuvitella sitä mielessäni", sanoi Montague; mutta hän ei ollut koko kysymyksestä huvitettu.
"Te olette aivan niinkuin minun mieheni", sanoi Mrs Winnie surullisena. "Te ette välitä yhtään siitä, mikä on heikkoa tai onnetonta."
Sitten oli hetken vaitiolo. "Ja luulempa", sanoi hän lopuksi, "että Tekin muututte liikemieheksi — jolla ei ole hiukkaakaan aikaa kenellekään eikä millekään. Oletteko jo alkanut?"