"En vielä", vastasi hän. "Katselen vielä ympärilleni."
"Minulla ei ole pienintäkään käsitystä liikeasioista", myönsi hän.
"Kuinka ne pannaan alulle?"
"En itsekään voi sanoa vielä niitä tuntevani", sanoi Montague nauraen.
"Ettekö tahtoisi olla minun mieheni holhokkina?" kysyi hän.
Ehdotus tuli jotenkin äkkiä, mutta Montague vastasi hymyillen,
"Minulla ei olisi mitään sitä vastaan. Mitä hän tekisi minulla?"
"Minä en sitä tiedä. Mutta hän voi tehdä, mitä hän vaan haluaa kaupungissa. Ja hän osottaisi Teille, kuinka voidaan ansaita tukuttain rahaa, jos minä häntä pyytäisin." Ja sitten lisäsi Mrs Winnie nopeasti, "Minä todellakin sitä tarkotan — hän voisi sen tehdä."
"Minä en yhtään sitä epäile", vastasi Montague,
"Ja lisäksi", jatkoi Mrs Winnie, "Teidän ei tarvitse hävetä käyttää hyväksenne niitä tilaisuuksia, jotka Teille tarjoutuvat. Tulette huomaamaan, että New Yorkissa ette pääse eteenpäin, jollette kulje suoraa tietä ja sieppaa sitä, mitä voitte. Ihmiset ovat kyllä sukkelia ehtimään aina etukäteen."
"He kaikki ovat olleet minulle tähän saakka hyvin ystävällisiä", sanoi hän. "Mutta kun minä olen valmis ryhtymään liikeasioihin, kovennan minä sydämeni."
Mrs Winnie istui vaipuneena mietiskelyyn. "Minusta liikeasiat ovat vallan kauheita", sanoi hän. "Niin paljon ankaraa työtä ja huolehtimista! Minkätähden eivät ihmiset voi oppia tulemaan toimeen ilman niitä?"