Hän kävi levytehtaassa, jossa jättiläisvasarat möykyttivät ja monen tuuman paksuisia teräslevyjä leikeltiin kuin juustopaloja. Näky huimasi ja kauhisti. Hänen päänsä päällä kulki hirveitä kranoja ja koneet pitivät helvetillistä melua. Hän ihmetteli ihmettelemästä päästyäänkin, kuinka ihmiset voivat tehdä työtä moisessa melskeessä, vieläpä ilman nähtävää vaaran tietoisuutta.
Montaguen katse kierti paikasta toiseen; äkkiä se pysähtyi sävähtäen. Toisella puolen tehdasta oli suuri akseli, joka pyöritti valtavia valsseja. Se oli korkealla ilmassa ja pyöri villiä vauhtia. Montague näki miehen asettavan tikapuut tämän akselin varaan ja lähtevän ylös öljykannu kädessään.
Hän kosketti oppaansa käsivarteen huutaen: "Eikö tuo ole vaarallista."
"Se on ohjeissa kielletty, mutta ne tekevät vaan."
Mutta vastaus muuttuikin samalla kauhun kiljahdukseksi ja Montague seisoi jähmettyneenä. Kuin taika-iskulla oli mies kadonnut, portaat kaatuivat ja akselin ympärillä näkyi jotain epämääräistä. Kukaan muu ei näkynyt tuota huomaavan ja Montaguen opas lennätti, äkkiä väistäen hehkukuuman levyn, konehuoneeseen. Vajaan minuutin tuijotti Montague näkyä ja tuo epämääräinen alkoi hahmottua akselin ympäri kieppuvaksi mieheksi. Ja sitten kone pysähtyi ja miehet nostivat portaan lähtien irrottamaan ruumista, mutta Montague ei kestänyt enää katsoa sitä; hän meni ulos.
Hän meni tehdasalueen toiselle puolen, istuutui erään rakennuksen varjoon miettien, että sellainen oli mailman meno. Mutta keskeymättä jatkui tehtaiden melske. Hetken kuluttua kantoi neljä miestä kankaalla peitettyjä paareja, joista tippui verta, mutta miesten kasvot eivät ilmaisseet mitään erikoista. Ja kulkiessaan ohi levypajan näki hän sen olevan entisessä käynnissä ja portilla näki hän työnjohtajan ottavan ulkopuolella seisovasta miesjoukosta yhden työhön.
Hän palasi johtajan toimistoon ja tapasi hra Andrews'in joka oli juuri tullut. Tuulen henki puhalsi läpi konttorin, mutta tuo lihava herra istui takki ja liivi riisuttuina ja löyhyttäen kasvojaan palmunlehtiviuhkalla.
"Päivää, hra Montague", sanoi hän. "Istukaa. Oletteko mokomaa kuumaa nähnyt."
"Näin juuri tapaturman tuolla tehtaissa."
"Ikävä se. Mutta terästä ei voi tehdä tapaturmitta. Toissa päivänä oli sulatossa räjähdys, joka tappoi kahdeksan. Ulkolaisia, 'hunkeiksi' sanovat niitä."