Ai ai miten hemmetin kiiltäviksi se Maijun typykkä nämä saappaat on kiillottanut! Ja entäs sitten kalvosimet ja kaulus! Kaikki välkkyy ja hohtaa kuin ensi-lumi mustassa maassa. Erinomainen lapsi! Löytyisipä hänen kaltaisiaan olentoja vaan useampia tässä matoisessa maailmassa! Olisipa edes joka tuhannella isännällä yhtä ymmärtäväinen ja älykäs apulainen! Niin ei kumminkaan, ikävä kyllä, ole laita. Palveluspiiat ja palkolliset eivät enää tuskin rahtuakaan välitä velvollisuuksistaan, he tahtovat itse päästä määrääjiksi ja käskijöiksi, ja sanokoonpa isäntä heille vaikkapa parikin sanaa opastukseksi: heti on talosta rauha ijankaikkisesti kadonnut. Surullinen, mutta ylitsepääsemätön totuus. Elämä käy perikatoansa kohti… (Ihailee itseänsä peilistä.) Mutta niinpä olenkin minä jo saanut valmiiksi itseni. Tämä puku sopii minulle kerrassaan mainiosti, se ei ole hullumpi, ei totta maar olekaan! Kunpa vain varmasti tietäisin, että pappilan Katri-neiti tulee tuonne juhlatilaisuuteen… Olisi ihme, ellei hän edes hiukkasta minuun ihastuisi… Kaunis tyttö… Olen luullakseni rakastunut häneen… Ja kuka voi vannoa, ettei hänkin ole rakastunut minuun! Tapahtuuhan elämässä muutenkin niin monenkaltaisia asioita… Sitäpaitsi en minä vielä ole liian vanha mies kauniillekaan tytölle. Enkä ole aivan rumakaan… varsinkaan tässä puvussa… Kuka tietää, vaikka vielä kerran… (Naurahtaa.) Onhan paljon ihmeellisempääkin sattunut… Niin, Katri-neiti, kuka tietää, kuka tietää… (Järjestelee peilin edessä pukuaan. Tekee erilaisia liikkeitä: kumarruksia y.m. — Maiju ilmestyy ovelle; Koulumestari ei heti huomaa hänen tuloaan.) Maijuko siellä? Mitä sinulla on asiaa?
Maiju: Ettei herra Koulumestari nyt vaan pahastuisi, kun minä tulin häiritsemään… Se esitelmä…
Koulumestari: Esitelmi!
Maiju: Niin, herra Koulumestari… se esitelmä… Ettei herra Koulumestari vaan myöhästyttäisi itseään.
Koulumestari (Vilkaisten hätäisesti kelloonsa): Mutta kellohan on vasta neljä…
Maiju: Vasta neljä! Ja minä kun luulin…
Koulumestari: Sinä olet aivan liian huolehtivainen, Maiju. En tahdo sinua kumminkaan sen takia moittia, sillä tiedänhän että teet kaikki hyvässä tarkoituksessa. — Vasta neljä on kello… se käy varmasti oikein… kello viisi alkaa iltama. Tässä on aikaa vielä yllin kyllin…
Maiju: Herra Koulumestari antaa anteeksi…
Koulumestari: No no, ei mitään anteeksi pyydettävää! — Kuuleppas, odota vähän! — Luuletko että tuonne iltamaan tänä-iltana tulee paljon väkeä?
Maiju: Eiköhän sitä tule… ainakin minä arvelen…