Koulumestari: Hakkailevan? Kuinka? Sanoitko sinä että nuor' maisteri hakkailee Katri-neitiä?
Maiju: Niinhän ne kuuluvat kylällä kertovan, ja ainahan ne muutenkin näkyvät olevan yhdessä, niin että eikö siitä lopulta rupea valmista tulemaan…
Koulumestari: Vai niin, (itsekseen.) Vai sillä tavallako…? (Maijulle.) Ehkä sinä sittenkin olet erehtynyt, Maiju? Ehkä se on Helmi-neiti, jota tuo maisteri — —
Maiju: Ei, kyllä se se nuorempi on, se Katri-neiti. Muistan ihan varmaan.
Koulumestari (Hermostuneesti): Ja sehän nyt on oikeastaan aivan sama kumpiko se on. Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt ruveta kyselemään… Aivan sama… (Äänettömyys.) No niin! (Katsoo kelloa.) Tässä onkin pian kiireet käsissä… Mene sinä Maiju kulta taas hetkeksi askareillesi, minun pitää hieman tarkastella tuota esitelmääni… (Itseks.) Vai nuori maisteri! (Maijulle, joka juuri on sulkemaisillaan oven jälkeensä.) Kuuleppas! Olisi eräs pieni asia… tuota… tuota…
Mutta sinähän näytät hirveän alakuloiselta? Onko kukaan tehnyt sinulle mitään pahaa?
Maiju: Eihän toki.
Koulumestari: Kaikessa tapauksessa on sinulle tapahtunut jotakin salaperäistä… Aivanhan sinä miltei itket! Sano minulle, Maiju typykkäiseni, mikä sinua vaivaa?
Maiju (Itsekseen): Hän on aina niin hyvä. Oi jospa hän tietäisi miten paljon häntä rakastan, ja nyt hän on varmaankin kukaties miten hellästi kiintynyt tuohon pappilan kaunottareen.
Koulumestari: Sinä et vastaa, Maiju?