Maiju: Mutta herra Koulumestari!…
Koulumestari: Niin, niin!… Mene sitten vaan laittamaan itseäsi kuntoon, että pääsemme lähtemään hyvissä ajoin. (Katsoo kelloansa.) Kello on nyt puoli viisi.
Maiju: Kohta olen valmis. (Menee, herttaisimmasti hymyillen.)
Koulumestari (Jää paikallansa seisten katselemaan hänen jälkeensä): Harvinaisen kiltti lapsi! Sanon minä sen vieläkin kerran. Olen lopun lopultakin mielistynyt häneen. Kun oikein ajattelee ja visusti harkitsee, on hän sittenkin aivan toista kuin pappilan Katri-neiti. Työtä tekee tyttö kuin muurahainen, aina on hän altis ja valmis vaikeampaankin tehtävään nurkumatta ryhtymään… Mitä enemmän häntä katselen, sitä enemmän häneen mielistyn… ja taidanpa puhtaalla omallatunnolla sanoa senkin asian, että vaimoa ei mistään saa mies parempaa, aviopuolisoa taitavampaa ja kunnollisempaa ei ole itse kuninkaallakaan… sen uskallan vannoa. Kymmenen vuotta on hän palvellut minua, tunnen hänet prikkua myöten; (Kävelee kauan edestakaisin miettien; pitkä äänettömyys.) Hm! Se ei olisi hullummaksi… Hm!… On ihmeellistä, etten ennemmin ole tätä seikkaa nimeksikään huomannut ja joka päivä olemme olleet yhdessä… Hm! Niinhän se käy usein… oikein kuumottaa poskia… Minnehän se Maiju lie mennyt? Mitäpä jos niinkuin kautta rantain tekisi hänelle tiedoksi, koettaisi ensin vaikka vertauksen muodossa… taitaisi olla helpompaa… (Käy pellin eteen järjestelemään pukuaan.) Ja kun nyt kaiken lisäksi olen juhlapuvussakin… (Kääntyy ovea kohti, luo vielä silmäyksen peiliin, raottaa ovea ja kutsuu sitten värisevällä äänellä): Saanko minä vielä kerran vaivata Maijua tänne.
Maiju (Kyökissä): Tulen aivan heti, herra Koulumestari. (Pieni paussi. Koulumestari kävelee edestakaisin merkillinen hymyily huulillaan. Hetken kuluttua tulee Maiju.)
Koulumestari: Niin, asia on nyt sillä tavalla… Ehkä Maiju on hyvä ja tulee istumaan…
Maiju: Herra Koulumestarilla on sitten varmaan hyvin tärkeää kerrottavaa?
Koulumestari: Tavallaan on se hyvin tärkeää… kuinka sen kukin ottaa. Tapahtuuhan usein, että vakavimmistakin asioista lasketaan kevyttä pilaa… välinpitämättömät ihmiset tietystikin tällä lailla tekevät. Mutta kerranpa saavat he kumminkin vastata töistään.
No niin. Istukaamme tänne, (istuvat arasti kumpikin. Tuskallinen äänettömyys.) Tämä on vertaus, Maiju. Tiedätkö sinä mikä on vertaus?
Maiju: Kyllä minä tiedän, herra Koulumestari. Olen oppinut sen kirjoista.