Koulumestari: Aivan oikein: Raamatussa esimerkiksi puhutaan paljon vertauksista. Minullakin on nyt vertaus, Maiju. Katsohan: oli kerran kaksi ihmistä — näin alkavat vertaukset —, mutta nämä ihmiset eivät olleet kaikessa toistensa kaltaisia, sillä olipa toinen heistä mies ja toinen heistä oli vaimo. En tarkoita suinkaan Aatamia enkä Eevaa. Ihmiset, joista kerron, eivät asuneet paratiisissa, vaan asuivat he eräässä maalaiskylässä lähellä kaupunkia… siis aivan niinkuin me, Maiju, täällä.
Maiju: Aivan niinkuin me täällä, herra Koulumestari.
Koulumestari: Ja se ihminen, joka mies oli, halusi armaakseen ja omakseen sen ihmisen, joka oli vaimoksi luotu, sillä hyvä ja siviä oli tämä vaimonpuolinen ihminen eikä hänestä yhtäkään pahuutta eikä saastaa löytynyt…
Maiju: Mutta tämähän on perin ihmeellistä, herra Koulumestari!
Koulumestari: No no, tavallista tämä on, ehkäpä liiankin tavallista. — Mutta se mies ei tietänyt, rakastiko häntä se vaimonpuolinen ihminen.
Maiju: Eikö hän sitten uskaltanut kysyä sitä koskaan?
Koulumestari: Mutta nyt tapahtuu käänne vertauksessa. Ajatteleppas, kiltti Maijuseni — voithan sinä ainakin ajatella tällä tavalla! —, että minä olisin tuo mies… niin, että olisin tuo mies ja sinä tuo vaimo…
Maiju: Voi voi teitä kumminkin, herra Koulumestari!…
Koulumestari: Ja kun sitten kysyisin sinulta tuon kysymyksen, minkä vastauksen antaisit sinä? (Pekkola tulee kiireesti.)
Pekkola: Herra Koulumestari, teidän esitelmänne…