Voi sua, veitikka!
Voi sua, veitikka, voi sua, tyttö, kohta sä, kohta sä hurmasit mun katseilla kummilla, silmillä tummilla: orjasi, orjasi nyt olen sun.
Voi sua, veitikka, luullut en oisi, että mun voisit sä kahlehtia, katseella yhdellä orjaksi tehdä, katseella yhdellä ainoalla.
Minä korpehen kauaksi muutan —
Minä korpehen kauaksi muutan, ja sinne mä töllini teen, ja peltoni vierelle raivaan mä kuultavan, kirkkahan veen.
Teen töllini hongista korven,
ikikuusista teen minä sen
ja tyttöni tummean saatan
mä alle sen orsien.
Me raadamme, raivaamme kaksin,
työn teemme me yhdessä,
ja vaikkakin pakkanen paukkuu,
niin meillä on lämmintä.
Ilo aina se kattohon kumpuu, ja kirkas on päivä ja yö, ei raadanta raskaalta tunnu, on helppoa toimi ja työ.
Me soudamme siimeessä leppien —
Yö kaunis ja kirkas ja hiljainen, ja kuuttaret kultia valaa — Me soudamme siimeessä leppien ja povemme liekkinä palaa.