Ja lainehet laulavat laulujaan
ves' soittavi kokassa venhon,
ja povi on tunteita tulvillaan
ja mieli on vallassa tenhon —
Me soudamme siimeessä leppien — ja syysyön sävelet helkkää, ja poskill' on ruskotus aamuinen ja rinnoissa riemua pelkkää —
Pimeyttä ma vain näin ympärilläin —
Pimeyttä ma vain näin ympärilläin, ja mieleni mun oli musta, ja yö oli pohjassa sydämen, ja en löytänyt lohdutusta.
Mut' nyt olen kirkas ja valoisa,
ja nyt minä uskallan luottaa
ja katsoa silmihin murhetta
ja aamua onneni uottaa.
Sinä tyttönen, oi, sinä enkeli, sinä oot minun öitteni tähti, sinä purppurin päärmäsit päiväni, ja sinusta mun voimani lähti.
Metsolassa.
Leikkikäämme hetkinen kera pienten sirkkujen, nekin ylhääll' oksillansa touhuilevat riemuissansa.
Hyv' on täällä leikkiä
salon suuren sinessä,
tanssia ja touhuella,
riemuita ja naureskella.
Nuoruus meill' on rinnassa, hartioill' ei huolia, ikuisesti omanamme pitäkäämme nuoruuttamme.