Oi, riennä, riennä ja tuska liennä, sä muista muinaista lempeä! Suo ruusu mulle Vain sulle, sulle on silloin lauluni helkkyvä.
Jääkylmin katsein katselet —
Jääkylmin katsein katselet sä aina, aina mua — Voi, oisko aika mennyt tuo jo voinut unhoittua?
Jääkylmin katsein katselet,
et viihdy seurassani —
Voi, oisko taasen tyhjiä
mun olleet unelmani?
Mä lankeen yöhön pimeään,
oon murhemieliä keito.
Sä kartat, kartat katsettain,
käyt ohitseni, neito.
Käyt ohitseni vieraana; et enää tunne mua. Voi, oisko aika mennyt tuo jo voinut unhoittua?
Sen sinisen siimehen helmassa —
Ja sen sinisen siimehen helmassa kera impeni istuin mä. Oli laskenut aurinko ammoin jo ja ilm' oli viileetä.
Kesäöinen rauha se leijueli
yli maitten ja mannerten.
Ja me lempeä leikkien istuttiin
ja haaveita hautoillen.
Ja sen sinisen siimehen helmassa
unet näimme me kauneimmat:
rusopilvet ne souteli taivaalla
ja auteret armaisat.