Lintu pudisti ihmetellen päätään.
— Minä en ymmärrä sinua.
— Siellä oli rumaa. Ja siellä oli paha olla.
— Mitä on "rumaa"? Ja mitä on "paha olla"?
— Ne ovat — — minäkään en tiedä sitä enää. Sen vain muistan, että siellä oli kokonaan toisin kuin täällä.
— Ei, en ymmärrä sinua, liversi lintu. Miten voisi mikään olla toisin!
— Sinä olet oikeassa: miten voisi mikään olla toisin!
Ja minä ymmärsin:
— Kaikkihan on aina ollut näin. Ja minä näin pelkkää unta —
— Sen minä ymmärrän, nyökkäsi lintu. Sinä näit unta.