Tuhma, raak' on suomalainen!
antaa runolle erikoissävyn, joka on poikkeuksellinen Krohnin runoudessa. Vääryys synnyttää vihaa ja kostoa, sanoo runoilija tässä suomenkielen polkijoille. Näin kuljetaan onnettomuuteen.
Mutta vieläkin suurempi onnettomuus on seurauksena, jos kansa itse hylkää oman kielensä. Tämänkin mahdollisuuden Krohn ottaa huomioon ja varoittaa siitä pari vuotta myöhemmin kirjoittamassaan, aikoinaan hyvin populaarissa runossa "Fenialaiset".
Juuri sen vuoksi, että suomalaisuus Krohnille oli kaikki kaikessa, hän — syystä kyllä — suuresti ihaili ja ylisti keisari Aleksanteri II:ta. Sen olemme jo nähneet hänen kirjeistään vanhemmilleen. Runossaan "Huhtikuun 16 p. 1869" Krohn selvästi lausuu, että keisari on nuoren kansallisen elämämme tuki ja auttaja. Keisarin ylistelyssä hänellä oli vanhempana toverina ja alkusysäyksen antajana Topelius, joka oli laulanut keisari Nikolainkin kunniaksi. Muut runoilijamme olivat tässä suhteessa pidättyväisempiä, mutta Krohn ei välittänyt ympärillään vallitsevasta hiljaisuudesta, vaan toi muista riippumatta esille omat ajatuksensa ja tunteensa, kuten hänen tapansa oli.
Aleksanteri-runojen ja samanhenkisten juhlarunojen sarja, jonka alkuna runo "Huhtikuun 16 p. 1869" on, jatkuu vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin, ja näillä komeilla juhlarunoilla päättyykin Krohnin kaunokirjallinen toiminta. Mutta siinä välillä on joukko toisenlaatuisia runoja, joiden syntymäaikana Krohnin runollinen luomisvoima on ollut suurimmillaan ja tekniikka täysin kehittyneenä. Ne eivät mene ulkopuolelle sen ahtaan piirin, jossa runoilija tavallisesti liikkuu, mutta ovat somia ja miellyttäviä.
Vuoden 1869 joukossa on muutamia, joissa entiseen tapaan rakkaus on pääsisällyksenä. Näppärä, mutta ei erikoisen runollinen, on "Ne ovat vait!". Sen sijaan "Ainoa hetki" viehättää hartaudellaan ja lyyrillisyydellään. Vertaus Runebergin runoon "Den enda stunden" tarjoutuu itsestään jo päällekirjoitusten samankaltaisuuden vuoksi ja antaa saman tuloksen kuin aikaisemmatkin vertailumme, nimittäin että muisteluilla ennen luetusta on suuri osuus Krohnin runojen syntymässä, ja Runeberg varsinkin on tässä suhteessa vaikuttanut paljon, mutta vieras vaikutus on Krohnilla sittenkin vain lähtökohtana. Itse runon muodostelu on itsenäistä. Kuitenkin on "Ainoa hetki" lähempänä esikuvaansa kuin useimmat muut Krohnin runot. Verrattakoon vain säkeitä:
Oi riemuisaa,
Oi katkeraa,
Oi hetkeä yhtä ja ainoaa
Den korta stunden
Blef hos mig evigt,
Den bittra stunden,
Den ljufva stunden.
Runo "Miks sua rakastan" ei kohoa samalle tasolle. Armaan omistamisen onnellistuttavaa tunnetta ei ole saatu esille niin voimakkaasti, että se vaikuttaisi lukijaan. Tulos johtunee siitä, että runossa on liian paljon käsitteellistä resonemangia, "tervettä järkeä" runon muodossa, lähtökohtana ajatus eikä tunteen rytmillinen liikahtelu. Jos tämmöinenkin runo, jonka ajatussisällys on kovin yksinkertainen ja helposti mieleen nouseva, on syntyäkseen vaatinut kirjallisen esikuvan, niin semmoisen kenties löytäisi Petöfin runoista.[150]
"Viinitarhan edustalla" on pieni, onnistunut lyyrillinen palanen ilman mitään häiritseviä sivuääniä. Se on niitä harvoja Krohnin runoja, joissa selvästi tuntuu vaikutusta Heinestä.