So war sie genaht, ungesehen,
Und weckte mit Küssen den Freund.
Tässä ei tietenkään voi väittää edes muistelman Schilleristä olevan kysymyksessä. Suukkosista puhuu Krohn usein muuallakin.
"Ihmis-seuroissa" on hyvä kuten edellisetkin. Huomio kohdistuu siinä loppusäkeistön sattuvaan ja omintakeiseen vertaukseen. — "Kaikkein vaikein" sisältää mietiskelyä, joka heikentää tunnepuolta, niin ett'ei runo tunnu yhtä välittömältä kuin edellä mainitut. Aivan toisenlainen on seuraavana päivänä kirjoitettu "Helmi ja isänsä". Se tekee valoisan ja vapauttavan vaikutuksen sen takia, että runoilija siinä jo on voittanut surunsa katkeruuden, alistunut kohtaloonsa ja ottaa taas osaa elämään säilyttäen vainajan muiston pyhänä ja kirkkaana mielessään. — "Hiljaa" palauttaa vielä uudelleen mieleen sen hetken, jolloin armas lepäsi jo kylmänä ja äänettömänä, mutta nyt näyttää runoilija tuon kuvan kirkastettuna, ihanana, semmoisena kuin sen voi nähdä vasta sitten, kun suru on puhdistanut sydämen ja poistanut siitä kaiken itsekkyyden:
Mieltä riuduttava rakkaus,
Rintaa kalvavainen kaipaus,
Ikäväni, tunteheni kaikki
Itsekkähät, olkaa vaiki!
Hiljaa! — Armahani nukkuu. — Hiljaa!
Se on todellista, elettyä runoutta, joka ei voi jättää kylmäksi ketään, jolla on runouden ymmärtämiselle avoin mieli. Muodon epätäydellisyys on tällöin toisarvoinen tekijä.
"Puolen vuoden päästä" on kirjoitettu, kuten nimikin osoittaa, lähes puoli vuotta sen iskun jälkeen, joka oli saanut Krohnin runohetteen tulvilleen. Entinen surun tunne on taustatunnelmana tässäkin runossa, mutta miedontuneena. Retoorisuus on saanut sijaa vertauksessa, joka kuitenkin on hieman puutteellisesti kehitetty. Säkeissä:
Vaan näitkö rannalla Sicilian
Sä koskaan Etnan vuorikukkulan
tuntuu olevan muistelma Choraeuksen sanoista "förtviflans Etna" ("Menniskans värde").
Viikkoa myöhemmin kirjoitettu "Vapaa" sisältää sattuvan vertauksen, mutta on ehdottomasti proosallinen. Sen sijaan pari viikkoa tämän jälkeen kirjoitetussa "Ma olin rikas" on onnistuneen vertauksen lisäksi myös runollisuutta ja tunnetta, mikä osoittaa, että elävä ajatus kyllä voi olla hyvän runon lähtökohtana. Samana päivänä valmistunut, viikkoa aikaisemmin aloitettu "Sydämen taisteluita" kuuluu sisällyksellisesti Emma-sikermään, vaikka tekijä ei ole sitä siihen sijoittanut. Kuvineen, mietelmineen ja antiteeseineen se tekee jokseenkin heikon vaikutuksen ja antaa vähemmän kuin otsikko panee odottamaan. Tuntien tekijän elämänvaiheet me ymmärrämme runon aiheen, runoilijan sydämen taistelut, mutta emme runossa pääse niitä niin lähelle, että voisimme elää mukana niissä. Aiheitten erilaisuuden vuoksi ei vertaus Ahlqvistin runoon "Sydämeni asukkaat" tässä ole oikeutettu, mutta jos Krohn runonsa päällekirjoituksella saa Ahlqvistin runon nousemaan lukijan mieleen, niin lukija sitä selvemmin huomaa, että Krohn toisinaan ei saa täyttä otetta aiheeseensa nähden. Runon teennäisyyteen viittaa sekin, että se ei valmistunut heti runoilijan ryhdyttyä aiheeseensa. Yleensähän Krohn tuotti helposti, usein melkein improvisoiden.
Joulukuun 6 päivänä 1875 kirjoitettu runo "Mun suun' on mykkä" on jonkinmoista jälkikaikua "Sydämen taisteluista". Voimme sen tässä sivuuttaa, koska Krohn ei itsekään pitänyt sitä julkaisemisen arvoisena.