* * * * *
Edellä oleva esitys Krohnin runoilijaluonteesta ja harrastusten laadusta lienee omiansa osoittamaan, että tämä puhdassydäminen ja hellämielinen, ihanteita tavoitteleva, mutta aina vankalla todellisuuspohjalla pysyttelevä laulaja, joka suomenkielen varoista houkutteli kuuluviin sointuisia ja vaivattomasti muodostuvia säveleitä, oli aivan kuin luotu lasten runoilijaksi. Tälle alalle häntä houkutteli luontaisten taipumusten ohella myös Topeliuksen esimerkki.[159] Olemme runoilijan elämäkerrassa luetelleet hänen julkaisemansa lasten kirjat.[160] Hän itse sanoo[161] näillä kirjoilla osittain tarkoittaneensa omien lastensa tarpeitten tyydyttämistä. Sen mukaisesti on niissä sisällyskin aluksi pienempiä, myöhemmin varttuneempia lapsia varten. Erittäin hyvän palveluksen Krohn näillä kirjoillaan teki suomenkielisille kodeille, sillä hänen lapsia varten sepittämänsä runot ovat sangen hyviä, lasten käsityskannan mukaisia ja samalla runollisia, hyvää makua kehittäviä.
Krohnin ensimäisessä lapsikirjassa "Pienokaiset" (11 Oskar Pletschin piirustamaa kuvaa) tapaamme m.m. nuo yhä populaarit lasten laulut "Tipu, tipu, kuulepas" ja "Mun pupu jänöni pienoinen". Seuraava kirja "Metsä-elävät" (12 värikuvaa, H. Leutemannin piirustamia) on vain suomennos ja suorasanainen. "Koti-eläimet" (8 väripainokuvaa, Leutemannin) sisältää taas yhä edelleen lasten keskuudessa eläviä "värssyjä". Tätä runokokoelmaa vastaan esitti eräs arvostelija ainoana muistutuksenaan, että "tuommoiset sanat kuin 'ryökäleet' ja 'sontalapio' saisivat jäädä pois lasten liverryksistä".[162] Arvostelijan huomautus saattaa olla varteenotettava, mutta nähtävästi hän liioitteli mainitsemiensa sanojen turmiollista vaikutusta. Liika "livertely" on myös vaarallista, ja sen vaaran on Krohn hyvällä vaistolla välttänyt.[163] — "Minun äitini" ei ole kuvitettu. Sen sisällyksenä on pitkä, kuusiosainen runo, jossa paikoittain on hiukan käytetty lähteenä myös Topeliuksen iki-ihanaa runoa "Min moder". Runon viimeinen osa, laulunakin hyvin tunnettu "Nyt umpeen vaipui se kirkas silmä", johtaa mieleen samanaikuisen runon "Tyhjyys" ja koko Emma-sikermän. Loppusäkeet:
"jok' unhottaa oman äidin voisi, Maan päällä petturi ilkein oisi!"
ovat jälkikaikua promotiorunon säkeestä:
Köyhäst' äidistään ken luopuu, pettureist' on ilke'in.
Seuraava kirja oli "Pikku joululahja. Kuvilla varustettuja värssyjä, sepittäneet Suonio ja Samuli S." Pääasiassa se on Krohnin työtä. Hänen runojaan siinä on 9, joukossa pitkiäkin, Suomalaisen kirjoittamia vain 3. — Viimeinen Krohnin lastenkirjojen sarjassa on "Kylän lapset" (kuvat Pletschin).[164]
* * * * *
Luotakoon tässä vielä lyhyt, kokoava loppusilmäys siihen, mitä vieraita vaikutuksia olemme havainneet Krohnin runoudessa.
Se maaperä, josta Krohnin runo aluksi sai enimmän ravintoa kasvuvoimalleen, enimmän raaka-ainetta omaan olemukseensa sulatettavaksi, on suomalainen kansanrunous. Kalevalan runomitalla kirjoitetuissa runoissa on Krohnilla paljon kalevalaisuuksia ja suoranaisia lainojakin.[165] Uudempi kansanlaulu on myös jättänyt jälkiä Krohnin runojen sekä muotoon että sävyyn. Joskus Krohnilla, kuten Ahlqvistillakin, on runon ensimäinen säkeistö kansanlaulua, jatko omaa.