Denn unter mir lag's (das Bodenlose) noch bergetief
In purpurner Finsternis da,
Und ob's hier dem Ohre gleich ewig schlief,
Das Auge mit Schaudern hinunter sah,
Wie's von Salamandern, Molchen und Drachen
Sich regt' in dem furchtbaren Höllenrachen.
Schwarz wimmelten da, in grausem Gemisch,
In scheusslichen Klumpen geballt,
Der stachlichte Roche, der Klippenfisch,
Des Hammers greuliche Ungestalt,
Und drünend wies mir die grimmigen Zähne
Der entsetzliche Hai, des Meeres Hyäne.
suomentaa Krohn:
Alahallani purppurankarvaista
Syvyytt' oli vuorittain,
Siell' ääntä ei milloinkaan kajaha,
Vaan hirmuksein sen nähdä sain;
Lohikäärmeillä sisiliskojen kanssa
Se helvetin kattila ol' majanansa.
Ja vilskuvan siellä ma näin, sekasin
Mytyss yhdess uiksellen,
Monipiikkisen rohkan ja tursaankin
Sekä moukkuripään ison venkalehen.
Mull' irvisti hirveät hampahat siellä
Meren kauhistus haj, mua pyytäen niellä.
Krohn, joka katsoi olevansa synnynnäisiltä taipumuksiltaan pikemmin maalari kuin runoilija, varmaankin hyvin ymmärsi Messingin kehoituksen: "Der Dichter soll immer malen." Maalaamista Krohnin epiteettien käyttö pääasiassa onkin. Hän tyydyttää näköaistin, mutta ei sanottavasti muita aisteja. Mielellään hän esittää valoilmiöitä ja värivaikutuksia sekä erikoisesti silmiinpistäviä ominaisuuksia.
Muihin aisteihin kohdistuvia epiteettejä on Krohnilla sangen niukasti, siinä määrin on huomio kiintynyt näköaistin vaatimuksiin.
On nimitetty, kenties hieman epätarkasti, karakteristisiksi määräyssanoiksi eräitä epiteettejä, jotka kylläkin ovat kuvaavia käyttäjälleen, mutta tarkoittavat enemmän tunnelman synnyttämistä kuin ilmiön laadun tarkkaa määrittelyä.[175] Semmoisia on Krohnilla paljon. Esim.:
Pyhää neittä ihaellen.
Pyhää pantuna tult' on pohjaan nuorukaisrinnan,
Luojan enkelien lahja lempeileväin.
Sydän jäätynehin syttymättä ei jää.
Oi sä raitis, jalo miehentyö
Nuoruus nopsakenkä.
Levolla makailevan Ruotsinmaan.
Ja jonka niska jäykkä, visapuinen.
Tää Suomen kansa jörö, umpisuinen.
Myös täystähkäinen ruis huoleti huojuelee.
Kauneimpia epiteeteistä ovat sellaiset, jotka antavat elottomille esineille elävien olentojen ominaisuuksia ja siis ovat tavallaan personifikatiota, kuten esim. Krohnilla: