JUSSI. Mitenkäs minä…?
HEIKKI. No tule nyt vaan, kun minä kerran niin tahdon. (Jussi lähenee ujostellen.) Ei sinun tarvitse minua peljätä… Ei nyt enää kumminkaan.
(Jussi istuu. Heikki sekottaa rohtoa kahvikuppiin ja
pistää sitte pullon taskuunsa.)
JUSSI. Oletteko kipeä, isäntä?
HEIKKI (surullisesti). Olen… kovasti kipeä. Voi tapahtua, että rupean kuolemaan.
(Juo kahvinsa.)
JUSSI (itkua tehden). Kuolemaan? Voi, — voi, mitä te puhuttekaan, isäntä?
HEIKKI. Ei sitä vielä varmasti tiedetä, mutta kumminkin se saattaa tapahtua ja sentähden tahdon sovittaa rikokseni… Oletko vihoissa minulle, Jussi?
JUSSI (nyyhkyttää). Voi, isäntä hyvä, kuinka te kipeäksi tulitte?
Siellä metsässäkö?
HEIKKI. Tiesitkö sinä, että makasin metsässä?