JUSSI. En.
VIKU. Mitä? Eikö kelpaa? Ooho, poika! Pitääkö sitä tulla väkisten antamaan?
(Nousee ja ottaa pullon käteensä. Jussi astuu
pari askelta ovea kohti.)
HEIKKI (lyö synkän näköisenä nyrkkinsä pöytään). Ei!
VIKU (hämmästyen). Mitä?
HEIKKI. Istu alas ja anna Jussin olla rauhassa!
Viku (istuu). Mitä sinä tulet siihen itseäsi sekottamaan?
HEIKKI. En mitään, mutta Jussia ei saa kukaan kiusata. Muistakaa se! (Jussille.) Älä pelkää, Jussi, minä pidän kyllä huolen siitä, ett'ei kukaan uskalla sinua enää kiusata. Ole vaan täällä, jos sinua haluttaa.
JUSSI (seisahtuu sängyn päähän; iloisena). Voi, isäntä!
VIKU (raappii korvansa taustaa). Peijakas, nyt on maailma vallan mullin mallin… (Nousee.) Lähdenkö matkoihini, Heikki? Lähdenkö?