(Peräytyy ovea kohden.)
HEIKKI. Voithan sinä yhtähyvin olla täälläkin.
(Hanna tulee.)
VIKU (iloisena). Mutta kas siinä on Hanna, minun oma hempukkani! Terve, terve, sinä korea tyttö!
(Käy Hannaa kohden.)
HANNA (huiskii käsillään). Pois, pois! Mitä minusta tahdot? Minä haen aitan avaimia.
VIKU. Älä lilluttele! Tule vaan tänne, kultaseni. (Kiertää molemmat kätensä Hannan ympärille.) Näin vaan, näin rakkaasti sinä minun käsissäni olla saat ja sydämesi naputtaa minun kyljessäni. Yksi muisku, piikaseni, yksi muisku!
HANNA (koettaa irtautua). Pois, sinä kirottu penikka! Pois kimpustani!
(Lyö Vikua korvalle.) Otatko mennäksesi!
VIKU. Kas kun löi! Nyt en hellitä ennenkun annat muiskun.
HANNA. Auttakaa minua, isäntä, tuon hullun nulikan käsistä!