JUSSI (tulee ja pistää oven säppiin). Täytyy panna haka päälle, ett'ei kukaan pääse katsomaan ennenkun isäntä tulee kirkosta. Hän kielsi sen mennessään ja sanoi, että iltapäivällä kutsutaan kylän nuoret tänne. (Katselee iloisena ympärilleen.) Miten ne saavatkaan hämmästyä nähdessään tämän tuvan näin kauniina ja valkoisena, kun se eilen aamulla vielä oli musta kuin pirtti. (Katselee taulua oven päällä.) Mutta tämä onkin nyt lukutupa ja tuossa on sen nimi kaikkien nähtävänä. (Ottaa lakin päästään.) Kas kun en nytkään huomannut heti ottaa lakkia päästäni, vaikka isäntä on sanonut, ett'ei sitä sovi huoneessa pitää. (Panee lakkinsa naulaan ja pyörähtää iloisena ympäri.) Voi, miten hauskaa oli eilenkin illalla, kun isännän kanssa yhdessä maalasimme tämän tuvan eikä kukaan päässyt katsomaan, ei emäntäkään, vaikka kävi pyytämässä. Ja sitten hän kertoi minulle ihmeellisiä asioita, joita on itse kuullut ja nähnyt siellä koulussa, jossa viime talvena oli, ja niitä hän nyt rupeaa meille opettamaan tässä tuvassa. Voi, miten hyvä hän on. Minuakin puhuttelee kuin omaa veljeänsä, niin että oikein minua… (Ovelle koputetaan.) Ah, nyt on isäntä jo tullut.
(Rientää avaamaan. Heikki, Emäntä ja Kreeta-muori tulevat.)
HEIKKI (iloisena). Kas niin, äiti, nyt. näette, mitä olen täällä hommannut.
(Emäntä ja Kreeta-muori ihmettelevät.)
EMÄNTÄ. No voi nyt ihmettä miten valoisa tämä on!
KREETA-MUORI. Enhän enää tunne koko tupaa!
EMÄNTÄ. Ja sinä pidät tämän nyt lukutupana?
HEIKKI. Niin olen aikonut, ja kaikki onkin jo niin valmiina, ett'ei nyt aluksi enää muuta tarvita kuin ahkeria lukumiehiä. (Ottaa povestaan tukun sanomalehtiä.) Tässäkin on vähän lukemista entisten lisäksi.
(Heittää ne hyllylle. Emäntä ja Kreeta-muori istuvat.)
KREETA-MUORI. Minkätähden tällaisiin puuhiin olet ruvennut, Heikki?