HEIKKI. Saadakseni kylämme nuorison paremmille tavoille. (Lyö Jussia olalle.) No, Jussi, miltä näyttää tupamme sinun silmissäsi?
JUSSI (hymyillen). Kuin kirkon sakasti.
HEIKKI. Vai niin. No se ei ole hullumpaa.
EMÄNTÄ. Luuletko saavasi heidät muuttumaan?
HEIKKI. Jos minun vaan onnistuu saada heidät täällä käymään, niin olen varma, että he ajan mittaan muuttuvat.
EMÄNTÄ (hartaana). Auttakoon Jumala sinua ja ohjatkoon viisaudellansa, että niin tapahtuisi. Minä sitä hartaasti toivon.
HEIKKI. Kiitän teitä, äiti, hyvästä toivotuksestanne ja tapahtukoon niinkuin sanotte. Alku on tehty ja opettajan avulla tahdon kaiken taitoni käyttää heidän hyväkseen. Viime talvena olen paljon ajatellut tätä asiaa.
KREETA-MUORI. Ja siten olet keksinyt tämän lukutuvan?
HEIKKI. Ei tämä mikään keksintö ole, ei ainakaan minun keksintöni. Näitä on kyllä muualla, vaikk'ei meillä sitä vielä tunneta. Mutta minä olen aikonut järjestää tämän toisella tapaa, kuin mitä ne yleisesti ovat.
KREETA-MUORI. Vai niin. (Emännälle.) No mitä sinä ajattelet tästä
Heikin puuhasta?