HEIKKI (selailee kirjaa vastenmielisesti). Mitä minä täältä sitte lukisin?
EMÄNTÄ. Lue mitä hyvänsä, kaikki se on yhtä kallista Jumalan antamaa ravintoa.
HEIKKI. Mitä te äsken isästä puhuitte?
EMÄNTÄ. Isästä…?
HEIKKI. Niin, te syytitte itseänne…
EMÄNTÄ (katselee suruisesti Heikkiä). Muistatko vielä isääsi?
HEIKKI. En.
(Työntää kirjan sivulle.)
EMÄNTÄ. Niin, mitenkä sinä häntä muistaisitkaan; olithan vielä niin pieni, kun hän kuoli.
HEIKKI. Mitenkä hän kuoli?