KREETA-MUORI. Tuo Jussi on muuttunut vallan toiseksi sitte viime kesän.
EMÄNTÄ. Niin, Jumala paratkoon, hän on yhtä viisas kuin muutkin, vaikka ihmiset huonolla kohtelullaan olivat hänen kokonaan pilata. Poika parka jo itsekin uskoi olevansa tuhmin maan päällä.
KREETA-MUORI. Oli se onni hänelle kun pääsi teille.
HEIKKI. Niin luulen minäkin. Kuka tietää, minkälainen hän nyt olisi, jos sama meno olisi saanut jatkua.
EMÄNTÄ. Niin, niin. Ja ajatteleppas itseäsikin, mikä nyt olisit, jos vielä eläisit kuten ennen.
HEIKKI. Ei sitä tiedä. Jumalalle olkoon kuitenkin kiitos, kun osasin sen vielä jättää. Ja luulen, että parhaana apunani onkin ollut salainen kuolemanpelko, sillä en voi unohtaa isäni valaa ja veljieni kohtaloa.
EMÄNTÄ (liikutettuna). Sinua on kumminkin säästetty aina tähän päivään asti, ja minä olenkin jo ruvennut uskomaan, että sinä saat jäädä minulle vanhuuteni iloksi.
HEIKKI (liikutettuna). Niin, äiti, sitä minäkin olen hartaasti toivonut… Muuten luulen, että tehtäväkseni on määrätty auttaa kylämme tietämättömiä nuorukaisia paremmille tavoille. Oli onni, kun jalkani katkesi ja rupesin kirjoja ja sanomalehtiä lukemaan. Niitä tapauksia saan kiittää, että nyt olen edes tällainen kuin olen. Ja opettajalle olen aina oleva kiitollinen, sillä hän se oli, joka aukasi silmäni ja hän minut kansanopistoonkin toimitti.
EMÄNTÄ (hartaana). Hän oli Jumalan lähettiläs otollisella hetkellä.
HEIKKI. Hän on kunnon mies, joka ymmärtää tehtävänsä. Olisin kovin iloinen, jos hän nyt olisi täällä minua neuvomassa.