KREETA-MUORI. Tietääkö opettaja tämän sinun puuhasi?
HEIKKI. Ei vielä, mutta aikomukseni on puhua siitä hänen kanssaan niin pian kuin vaan saan tilaisuutta siihen.
(Opettaja tulee.)
OPETTAJA. Hyvä päivää, hyvät ystävät!
HEIKKI. Ah, opettaja! Tervetuloa täydestä sydämestäni, te tulette aivankuin kutsuttuna, vaikk'en osannutkaan teitä yhtään odottaa.
(Kättelevät. Emäntä ja Kreeta-muori nousevat.)
OPETTAJA. Lähdin huvikseni kävelymatkalle ja tulin aina tänne asti. Hyvää päivää, emäntä! (Kättelevät.) Ja te, Kreeta-mummo, tekin olette täällä. (Kättelee.) No mitä teille kuuluu?
KREETA-MUORI. Jumala varjelkoon teitä, herra maisteri; hyvää minulle kuuluu, nyt niinkuin aina ennenkin. Miten teidän nuori rouvanne jaksaa?
OPETTAJA. Kyllä hän hyvin voi. (Katselee ympärilleen.) Mutta sanokaas minkätähden tämä tupa on näin muutettu, aivankuin… (huomaa taulun oven päällä). Aha, tätäpä juuri arvelinkin! (Tarttuu Heikkiä käteen.) En voi sanoa kuinka iloinen olen! Toivotan teille onnea ja menestystä täydestä sydämestäni. Olenkin melkein odottanut teiltä jotain tällaista.
HEIKKI. Ei kestä kiitellä, koska minä oppimattomana kansanlapsena en tiedä miten oppineet ja sivistyneet tällaisissa tapauksissa menettelevät. Aikomukseni onkin pyytää teiltä hyviä neuvoja.