HEIKKI. Mielelläni sen teen, koska haluan tietää mitä te siitä ajattelette. Minun ajatukseni on se, että kukin kyläkunta muodostaa oman piirinsä, joka määrättyinä aikoina kokoontuisi lukutupaansa lukemaan ja keskustelemaan, ja että lukutuvan hoitajana toimii henkilö, joka mahdollisimman hyvin pystyy asioita arvostelemaan ja selittämään. Älköön myös sallittako, että kukin lukee itsekseen, vaan lukekoon yksi kaikille aina vuoronsa perään ja sitte keskusteltakoon luetusta asiasta. Tällainen menettelytapa on minun mielestäni parhain, koska siten saadaan kaikki samalla kertaa tutustumaan jokaiseen eri asiaan ja myöskin niitä ymmärtämään.
OPETTAJA. Hyvin ajateltu! Jatkakaa.
HEIKKI. Ja sitte voitaisiin ottaa esille myöskin kaikenlaisia oppiaineita ja kaikkia muita kysymyksiä ja aatteita, mitkä vaan voivat olla heille opiksi ja huviksi.
OPETTAJA. Aivan oikein!
HEIKKI. Ja kun kerran on päästy hyvään alkuun, niin sitten se käykin jo ihan itsestään ja lukutuvilla on silloin parempi merkitys kuin nyt. Ne ovat puoliksi kouluja, puoliksi tavallisia illanviettoja, joissa vallitsee rattoisa mieliala ja siveellinen ajatuskanta. Ja koska saman kylän asukkaat tuntevat hyvin toisensa, niin vältetään heti alusta alkaen tuo tavallinen kursastelu.
OPETTAJA. Niin kyllä, mutta suurin pula tulee kuitenkin niistä henkilöistä, jotka pystyvät ja tahtovat ruveta muita ohjaamaan. Jokaisessa kylässä ei niitä ole.
HEIKKI. Ei ole, mutta toivoa sopii, että niitä ilmestyy varsinkin kansanopistojen avulla. Kun ensin on saatu pari kolme kyläkuntaa hyvään alkuun, niin uskon, että toisetkin seuraa perässä. Siten on kukin kylä oma sivistyspiirinsä ja niiden työ on sekä helppoa että hauskaa. Ja nämät piirit voitaisiin taas yhdistää keskenään johtajiensa kautta, jotka muodostaisivat jonkunlaisen toimikunnan, joka silloin tällöin kokoontuisi neuvottelemaan yhteisistä asioista. Sillä tavoin tulee koko pitäjän väestö olemaan mukana ja jokainen omassa kylässään. Väliin voisi myöskin pitää yleisiä kokouksia ja varsinaisia huvitilaisuuksia, joihin kaikki eri kyläkunnat ottavat osaa. Näin olen minä asian ajatellut ja tällä tavalla voitaisi minun mielestäni parhaiten johdattaa kansamme yksinkertaisuudessa kasvanutta henkistä elämää ja saada sitä ymmärtämään ajan vaatimuksia.
OPETTAJA. Mainiosti se siten käy! Syvimmätkin pohjakerrokset saadaan siten esiin kaivetuiksi.
HEIKKI. Niin, kun jokaisessa maamme kylässä kerran on lukutupa ja niissä koko kylän asukkaat innokkaina kuulijoina ja keskustelijoina, niin silloin on suuri sivistystyö mahtavassa käynnissään, jonka seuraukset ovat arvaamattoman suuret.
OPETTAJA (innostuneena). Niin, se on aivan verratonta! Sen aatteen hyväksi täytyy tehdä kaikki mitä suinkin voi!