Toinen sarja kohtauksia.
Viku ja Taneli. — Hese. — Jussi.
VIKU (tule Tanelin kanssa ja pysähtyvät ihmetellen katselemaan ympärilleen.) No voi sun vietävä, kun tämä on laitettu komeaksi! Nythän tämä on samanlainen kuin pappilan vierastupa.
TANELI. Mennään pois taas. Mitä me täällä…?
VIKU. Ei. Ollaan täällä vaan, onhan meitä kutsuttu. (Näyttää pöytiä.) Katsos pöytiä tuossa! Enkö minä arvannut, että pidot tänne tulee, tulijaispidot?
TANELI. Jaa totisesti, niinpä näyttää tulevan.
VIKU. Mutta mimmoiset mahtaa nekin pidot olla? Kuppi kahvia ja pieni pullan palanen, siinä kaikki mitä saamme suuhun pistää. Ei ole ajat enää niinkuin oli ennen, entiset ajat ovat olleet ja menneet, sanotaan laulussakin ja niin se näyttää olevankin. Olispa vaan entiset ajat, niin kyllä olisi viinapullokin näkyvissä, mutta nyt on Heikki ruvennut nyhteri-mieheksi, eikä hänen pullostaan enää pisaraakaan tipahda.
TANELI. Niin, niin, me olemme menettäneet hyvän toverin. Hän ei meistä nyt enää välitä, kun rupesi lukumieheksi ja tulee herraksi.
VIKU. Tulisko hänestä ja mikään herra?
TANELI. Tulee kyllä, ole vaan varoillasi, ett'ei pääse nenästä vetämään.